EU perusti Georgiaan elokuun 2008 konfliktin jälkeen nopeasti siviilikriisinhallintaoperaation, jonka tärkeä ja tuloksellinen tehtävä on ollut osoittaa muulle maailmalle, että niin sanottua kuuden kohdan ohjelmaa noudatetaan - ja paikallisilla kansalaisilla on sekä tunne että tieto, että tilannetta ja todellisuutta tarkkaillaan ja siitä raportoidaan mahdollisimman neutraalisti.
Ukrainan arkipäivä ainakin Kiovan kaduilla on ollut surullinen esimerkki siitä, mitä demokratiavaje ja kansan kokemuksen laiminlyönti voi tuottaa. Hotellin ala-aulan ruumiit eivät ole vieras tilanne Balkanin sodissa mukana olleille jo yli 20 vuotta sitten, mutta vuonna 2014 ne ovat vakava viesti siitä, että rauhan ja vakauden EU:n pitää pystyä parempaan.
Se sama perjantai, kun lätkämatsi hävittiin Ruotsille, toi kuitenkin Ukrainalle mahdollisuuden löytää sovittu ratkaisu. Istuva presidentti ilmoittaa uusista vaaleista ja sopimuksesta, johon oppositiokin osallistuu. EU:n kykyä osoittaisi, jos se nopeasti pystyisi perustamaan muita takuita turvallisuudesta ja tilanteen hallinnasta kuten elo-syyskuussa aikanaan tehtiin Georgiassa.
Suomi pystyi perustamaan kuukaudessa oman aktiivisen osallistumisen presidentti Ahtisaaren neuvottelemaan rauhansopimuksen EU-ASEAN-tarkkailuun Indonesian Acehissa vuonna 2005 (pitkälti kiitos Jaakko Oksasen ja Kalle Liesisen), ja Georgiassa vuonna 2008. Ulkoministeriö oli nopea päätöksissään ja sisäministeriö nopea toimissaan. Suomalaiset siviilitarkkailijat tekivät upeaa työtä kummassakin operaatiossa.
Nyt EU voisi osoittaa, että Ukraina on osa oikeaa huolta, ja vakaus ja kehitys itänaapurissa tärkeää sekä itäisille että läntisille naapureille - Euroopan rajoilla ei voi epäonnistua, kun samaan aikaan Syyriaan ei vielä vaikuteta, kansaa kuolee, Afrikassa kasvaa toisenlaisia konflikteja - ja loppujen lopuksi maailman tapahtumat hyvin nopeasti heijastuvat tai siirtyvät rikollisuuden ja maahanmuuton ilmiöinä Eurooppaan ja kohti kotirajaa, kotikuntaa ja kotikulmia.
Ulkoministeriö voi aktiivisesti keskustella ja esittää ratkaisumalleja EU:ssa muille jäsenmaille - sekä tehdä Suomen päätöksen osallistua suomalaisilla tarkkailijoilla ja asiantuntijoilla uuteen tehtävään. Kun edistämme rauhaa, odotammeko ensin 28 maan yhteispäätöstä EU:ssa, vai Ruotsin aloitetta asiassa?
Antti Häikiö
Kirjoittaja on siviilikriisinhallinnan asiantuntija sisäministeriössä ja osallistunut rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan EU-, YK-, Etyjin ja Naton tehtävissä vuodesta 1993.
