Nyt kun olen taas muutaman kuukauden katsellut ja kokeillut touhua niin
täytyy tunnustaa että onhan tässä hyviäkin puolia. Vanhoja kavereita,
työtovereita ja ystäviä on löytynyt kotoa ja maailmalta. Se tietää hyvää
työn alla olevan kolmoskirjani taustatietojen tarkistamista varten. Olen
kirjaprojektini myötä haastatellut ja merkinnyt muistiin pieniä palasia jo
yli 100 meikäläisen tarinasta. Huimia jännitys - ja selviytymistarinoita,
aineksia 100 uuteen kirjaan. Kiitos vielä hengissä oleville
kontribuuttoreille ja työtovereille. Yhteistä kaikille kertomuksille ovat
kunnian, ylpeyden, ilon, surun, pelon, katkeruuden ja armottoman vitutuksen
tunteet eri asteikolla. Osaan kokemuksista liittyy paljon lisäaineistoa.
Kuvia on meillä jokaisella, palvelus- ja lomakohteista, kavereista, lähellä
piti tilanteista, jopa luista ja vainajista sekä jopa vanhoista
tyttöystävistä. Minulla oli onnea että ensimmäisinä YK-esimiehinäni olivat
omilta elämänkokemuksiltaan rikkaat ja avarakatseiset ja ennen kaikkea
varttuneet esimiehet. Jatkovuosien aikana myös muutama todellinen "asshole"
mahtui joukkoon niin esimiehissä kuin alaisissa. Heidänkin kanssaan oli
tultava kuitenkin toimeen joukon yhteisen edun ja toimintakyvyn takia.
Vastavuoroisesti, heidänkin piti tulla toimeen minun kanssani joka ei aina
ollut ihan helppoa. : )
Otetaanpa alla oleva esimerkki. En todellakaan ymmärrä tasavallan johdon
ajatuksia koska olen ymmärtänyt että Suomelta ei ole pyydetty isompaa ryhmää
somalien kouluttamiseen Ugandassa. Minun henkilökohtaisen kokemukseni mukaan
kaikenkarvaista ukkoa ja akkaa on tarjottu ja lobattu eri projekteihin mm
kehitysyhteistyö/UN/ETYJ tehtäviin yli 30 vuoden aikana. Vanha sanalasku
sanoo että se ei ole hullu joka pyytää vaan se joka antaa.
1. Suomi lisää parhaillaan Afganistanissa joukkojaan 60:llä peräti 195
yksilöön . Afganistanissa on kuitenkin varsin pian kaiken kaikkiaan yli
ulkomaista 112 000-120 000 rauhanturvaajaa, kouluttajaa, sotilasta ja
poliisia ja muuta sekalaista salaista joukkoa. Huolimatta siitä että US /
Hillary Clinton kehui Natossa olevien eestiläisten ja suomalaisten panosta
niin meidän pohjolan pienten veljeskansojen kriisinhallintaponnistuksemme
jää painoarvoltaan köykäiseksi ja hukkuu valitettavasti muiden
lahjoittajamaiden lähettämään valtavaan massaan. Se fakta että suomalaiset
tekevät omilla vastuualueillaan loistavaa työtä ja ovat erinomaisia
paikallisten kouluttaja/tutoreita on todella hieno asia mutta heti jos/kun
ruumiskuljetukset lisääntyvät (toivottavasti ei yhtään lisää) niin median
(muusta kuin kissan kokoisista otsikoista ja uutisoinnista välittämättömät)
rakkikoirat ottavat säälimättä kaikki päätöksentekijät hampaisiinsa ja
kansan yleinen mielipide muuttuu nopeasti. Jos nyt ei yhdessä yössä niin
kuitenkin hyvin pian mediaryöpytyksen jälkeen . Eduskunnan tietyt
takinkääntäjät antavat kriittisiä lausuntoja ja vakavailmeiset toimittajat
kaivavat arkistoistaan videopätkiä kuka sanoi mitäkin ja milloin.
Syyllistäminen kun on aiempien tapausten mukaan hyvin valmisteltu etukäteen.
2. Ugandan EU:n somalien koulutusprojekti on määräaikainen (jatkuu varmasti
alustavasta päivämäärästä hieman mutta loppuu silloin kun koulutettavatkin
loppuvat)
3. Sotilaallisesti täysin riskitön (ei ampumisia, miinoja, ruumisarkkuja
tai hautajaisia) liikenneonnettomuudet ovat ainoa riski
4. Suomi hinku kovasti YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Kentällä se
homma pitää valmistella. Jos ei luo nimeä, kavereita ja kattavaa
tukiverkostoa nimenomaan sinne johon se on yleensä mahdollista rakentaa eli
Afrikka niin unohtaa saa senkin projektin. Ei ne muut turvaneuvostoon
haluavat maat seiso tumput suorassa.
5. Suomi saisi parilla tiimillä 2 x 3, muutamalla siviilillä ja yhdellä
kokeneella prikaatikentsulla tähän uuteen EU operaatioon sellaisen
osaajaryhmän jonka painoarvo olisi jatkoa ajatellen YK :n EU:n ja yleensä kv
siviili ja sotilaskriisinhallinnan kannalta mittaamattoman arvokas. Mikäli
on mahdollisuudet päästä mukaan suunnittelemaan ja toteutukseen niin on aina
parempi kuin olla ottavana ja odottavana osapuolena ja olla apaattisen
riippuvainen muiden päätöksistä. Näyttöä siitä että olen ollut oikeassa on
paljon enemmän kuin se että olen epäonnistunut.
Odotan lukijoiden kommentteja. Väliä ei ole oletteko samaa mieltä tai eri
mieltä kunhan olette jotain mieltä ja annatte vaan perustelut miksi.
Keskustelu ja kiivaskin väittely oli aikaan siellä
kentällä se iltojen suola saunomisen lisäksi. Miksi nyt pitäisi olla
tuppisuuna. Repa
( Jutut NarinaNurkkaan voit toimittaa joko sähköpostilla (toimitus ät holkkari.fi) tai anonyymisti palaute-lomakkeella. )
