• Puolustusvoimat
• Rauhanturvaaminen
• Suomen Rauhanturvaajaliitto
• Hölkkäri

Pitkään suunnitelmissa ollut Hölkkärin verkkosivuston uudistus on nyt saatu maaliin. Tai ainakin siihen pisteeseen, että sen kanssa kehdattiin tulla julki. Tällä hetkellä sivustoa kehitetään edelleen, mutta suurin työ on jo tehty. Käyttäjäkokemuksia, risuja ja ruusuja sekä mahdollisia kehittämiskohteita otetaan vastaan. Kiitos jo tässä vaiheessa Hölkkärin pannuhuoneeseen, siellä on tehty pitkää päivää!

Mutta oli minulla asiaakin. Liitto päätti kaikessa viisaudessaan vaihtaa jälleen nimeään. Juuri kun kovimmat sinibarettimiehet ja -naiset pääsivät yli siitä, että Sinibarettiliitto vaihtui kattavammin kriisinhallintasektoria koskevaan Rauhanturvaajaliittoon, päätettiin vaihtaa jälleen nimeä. Kuulumme siis nykyään Suomen Ulkomaanoperaatioiden Veteraaniliittoon. 

On kuitenkin myönnettävä että aivan liian pitkä nimi on kuitenkin komea. Ja nyt kun viimeisetkin kunniakansalaisemme - eli sotaveteraanit - alkavat olla todella vähissä, pääsi liitto iskemään nimen kimppuun. No, kriisinhallintaveteraani-statuksenhan liitto meille kaikille ulkomaanoperaatioissa palvelleille on jo aikanaan saanut neuvoteltua, joten tämähän menee sopivasti siinä samalla. 

Mikä vika tuossa Rauhanturvaajaliitto -nimessä sitten oikein oli, kun se ei enää kelvannut? Joku on sanonut, että perinteinen rauhanturvaaminen on menneen talven lumia, pitäisi puhua kriisinhallinnasta. No, mikä vika kriisinhallintaliitto -nimessä sitten olisi ollut vikana? Se olisi ollut yhtä näppärä kuin Rauhanturvaajaliittokin. Lyhennekin (SUVL) taipuu suomalaisten suussa helposti erääseen urheilujärjestöön.

En tiedä mikä kumma oikein sai nimenmuutoksen vireille. En kuulu liiton sisäpiiriin, enkä oikein edes ulkokehälle, joten mistä tietäisinkään.

Voisiko se kammeta siitä, että entisestä rauhanturvaamisen suurvallasta Suomesta on pitkän näivettymisen jälkeen tulossa rauhanturvaamisen lilliputtimaa. Kun UNIFIL-operaatio päättyy tämän vuoden lopussa, vähenee maailmalla olevien suomalaisten rauhanturvaajien määrä kriittisesti. Unifilissa palvelee tällä hetkellä noin 200 suomalaista.

Samalla operaatioihin pääseminen käy entistä vaikeammaksi, koska ei ole enää mitään sellaista operaatiota, johon tarvittaisiin isompaa joukkoa reserviläisiä. Pitkään jatkunut kehityssuunta saa siis viimeisen iskunsa tämän vuoden lopussa. Pitkässä juoksussa uusien rauhnturvaajien määrä tulee romahtamaan rajusti. Eikä se ole pelkästään Suomen Ulkomaanoperaatioiden Veteraaniliiton huoli. Se on uhka koko kansalliselle puolustukselle. Kriisinhallintaoperaatioissa palvelleet reserviläiset ovat olleet vuosikymmenien ajan se näkymätön voimavara, jota kriisin hetkellä olisi voitu hyödyntää. Jokainen meistä voi nyökytellä päätään väittämälle, että pidempi aika kriisialueella valmistaa ihmistä kriisiin myös kotimaassa. 

Vaikka tällä hetkellä varsin turhanpäiväiseltä tuntuva liiton nimen muuttaminen onkin maailman murheista pienin, voin vakuuttaa omakohtaisesti, että nimenmuutoksesta huolimatta toiminta jatkuu normaalina. 

Osallistuin tammikuun viimeisenä päivänä Kankaanpäässä järjestettyyn vertaistukitapahtumaan. Onnistuneessa tapahtumassa istuttiin hetki luennolla, keilattiin, ammuttiin, uitiin ja saunottiin. Lopuksi vielä syötiin. Vaikka syvällisiä ei juuri puhuttu, oli mukavaa viettää aikaa yhdessä. Mukana oli tuttuja, mutta myös tuntemattomia. Samanlainen ajatusmaailma ja samankaltaiset kokemukset loivat kuitenkin yhteenkuuluvuuden tunteen, jonka takia liitto on aikanaan perustettu. 

Pekka Söderlund

Kirjoittaja on Hölkkäri On Web ry:n päätoimittaja