Tervehdys faitterit..Lebanon

Te yk- faitterit,ystävät, koirankouluttajat...jotka olitte tekemisissä rouva sotilasmestarin kanssa.
Lymme sai 01.11.2005 viimeisen komennuksen koirien jallikselle. Lymme kotiutui kesäkuussa 2000 viimeisten joukossa Libskeista, tosin hieman aikaisemmin pois, ajatellen Suomen talvea. Rouva Sotilasmestari, jätti maallisen vartioinnin ja suojelun muutama päivä sitten. Lymme tuotiin minulle 9-36.lta 16.10.ttä 2000 poselle 9-34 ja josta saimme siirron ett- taibeen melkein välittömästi rakentuvalle asemalle 9-65. En uskonut ensin miten hienon ja mahtavan sakun sain itselleni hoitoon. Tosin töitä riitti, pikku,pikku laihdutuksessa...vain 10kg.a piti puottaa. Lymmen kanssa voitettiin pataljoonan tottelevaisuus kisa, mutta suojelu ei mennyt silloin aiwan kuin oli suunniteltu, mutta kolmansia oltiin ja ylpeitä siitä, sillä olihan se itseni ensimmäinen kisa. Muistan aikoinani, kun kotiutin Lymmen 5kk.tta aikaisemmin talvea varten, että pohjakarva kasvaa tätä meidän ilmastoa vastaavaksi. Muistan kun rouva pisti kunnon ulvonnat Joensuun lentokentällä, kun lähdin takaisin ählymaahan ja hänet jätettiin "eläkkeelle avovaimoni hoiteisiin". Rouvallalla oli vuosienkin jälkeen vasten mielistä nähdä tummempia heppuja autosta, kun ajeltiin. Hyvä niin, pysypähän kuri ja järjestys täälläkin. Oli se vit...kun noin kk.sitten kyy puri kaulaan ja siitä kyllä selvittiin, mutta kuolion se aiheutti puremapaikkaan.
Lopullinen menehdys oli maksa, prk..faittereiden yleisin syy??liekö? Hemoglobiini petti..Uskomatonta, kyllä mutta Lymme tuli kissojeni kanssa toimeen, vaikka nirhaisi niitä Libskeissä hengiltä useamman. Koulutus jatkui Lymmellä eläkkeestä huolimatta, mutta vanhuus on aina rajoittava tekijä. Viimeajat oli ehkä pallojen ja keppien omiminen kaikkein tärkeintä..Piti jopa kolmea palloa omanaan, heh.Kerkesin elää rouvan kanssa 5v.tta 5k.tta, yhdessä antoisaa aikaa. Opelteltiin, jopa kettujen ajoa, mutta ei nuo misukat pitäny perässä... Oli jopa jopa skineille ett, viddu ette muuten poijjaat uhoile, kun ette tunnusta ns.Suomen armeijan värejä. Muistan Lymmen erittäin kilttinä ja palvelualtiina koirana ja saihan se nimen madam.. Muistoja menneistä.. kerroin Lymmelle aina sen ähly-poikakaverista joka kotiutu myös Suomeen. Hiski, ainut koiruus jonka kanssa oli kuin paita ja p. .En voi sanoa muuta, kuin suren menyttäni ystävääni, mutta meidän kaikkien aika on rajallinen ja jään kaipaamaan vartioystävääni. Te edelliset koiranohjaajat, jotka olitte Lymmen kanssa... te tiedätte, kuinka hieno rouva hän oli. Yhden suuren sotilaan matka on päättynyt!

Muistoa kunniottaen: Ex-kalifi, koiranohjaaja Hänninen 9-34,9-65