Tällä sivustolla olevalla foorumilla ovat rauhanturvaajat vilkkaasti keskusteltu nopean toiminnan joukkojen työsuhdeturvasta, vakuutuksista ja palkoista.
Mielestäni nopean toiminnan joukon tehtävä eroaa merkittävästi nykyisistä rauhanturvaoperaatioista.
Ja nyt en puhu vaarallisuudesta.
Rauhanturvatehtäviin hakeutuvat haluavat palvella rauhanturvatehtävissä ulkomailla puolesta vuodesta vuoteen. Motiiveina useimmiten on silloin rauhanturvatehtävän suorittaminen, ulkomailla oleskelu, kielitaidon parantaminen, kokemuksen saaminen, rahan säästäminen ja ehkä myös auton hankkiminen.
Palveluksessa tarvittavan erikoisammattitaidon hallitseva reserviläishenkilöstö on poikkeuksetta siviilityönantajan palveluksessa. Laeista huolimatta heidän pitää neuvotella työnantajiensa kanssa puolesta vuodesta vuoteen kestävästä virkavapaudesta. Kaikki työnantajat eivät hyvällä katso edes puolen vuoden virkavapautta.
Miksi yllämainituilla klassisilla motiiveilla tuskin kukaan lähtee nopean toiminnan joukkoihin?
Nopean toiminnan joukon (suomalaisten) vahvuus on 160 sotilasta, joista 60 on kantahenkilökuntaa. Mukaan tarvitaan siis sata reserviläistä. Tarkastelen asiaa lähinnä reserviläisten näkökohdasta.
Nopean toiminnan joukko muistuttaa enemmän ammattisotilasosastoa. Joukko on ainakin suurimman osan olemassaoloajastaan Suomessa ja harjoittelee mahdollista kriisinhallintatehtävää varten. Tuona aikana ei luonnollisesti makseta ulkomaanpäivärahaa. Kokonaisansio jää siis huomattavasti rauhanturvaajan ansiota pienemmäksi.
Mikäli kriisinhallintatehtävään ei lähdetä, palvelus kestää kolmetoista kuukautta. 1.6.2006 -30.6.2007 Tuona aikana toki harjoitellaan muutamaan otteeseen myös ulkomailla. Joukon päivystysaika on 1.1.2007 – 30.6.2007. Tuona aikana joukko on viiden päivän lähtövalmiudessa. Mikäli lähtö tulee, ulkomailla palvelus kestää maksimissaan neljä kuukautta ja jos tuo neljä kuukautta ei tule täyteen sopimusajan puitteissa, sopimuksia jatketaan kriisinhallintatehtävässä olo ajan. Maksimissaan palvelusajaksi tulee tämän kaavan mukaan 17 kuukautta.
Nopean toiminnan joukon palvelus kriisinhallintatehtävässä ei ole verrannollista rauhanturvaoperaatiossa palvelemiseen. Tuona neljänä kuukautena ei varmaankaan ole mahdollista lomailla, supailla tai hankkia esim. verovapaata autoa. Messeissä tuskin lorvitaat ja majoitukset eivät ole huippuluokkaa. Tuskin ruokakaan yltää aivan gourmet-tasoon.
Nopean toiminnan joukkoihin sitoutumiseen pitää siis olla jotkut aivan muut motiivit. Mitähän sellaiset voisivat olla?
Ensimmäisenä tulee mieleen halu olla sotilas. Epäilen että pelkästään tällä motiivilla palvelukseen haluavista ei pystytä valitsemaan riittävän korkeatasoista joukkoa.
Joillekin motiivina voi olla työttömyyden torjuminen tai ainakin sen katkaiseminen.
Näiden kahden ryhmän ulkopuolelle jäävien motiiviksi mieleeni ei tulee muu kuin rahan ansaitseminen.
Jos nopean toiminnan joukkoon halutaan samaa väkeä kuin rauhanturvaoperaatioihin, niin silloin nopean toiminnan joukoilla pitää olla huomattavasti parempi palkka ja muut etuudet.
Varmaankin nopean toiminnan joukkoon lähtee suurimmaksi osaksi vain kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä aiemmin palvelleita. Uskon kuitenkin, että osa heistä haluaa nopean toiminnan jälkeen myös perinteisiin rauhanturvatehtäviin.
Kivittäjä<< Edelliset 10