28.10. Helsingin sanomissa Libanonin pioneerikomppanian päällikkö majuri Juha Helle kertoi lehden sivuilla seuraavaa:

"Jos me kunnostamme tien, me emme tee sitä paikallisia vaan itseämme varten." Toisaalla " Unifilia on kyykytetty 20 vuotta. Mielestäni tällä operaatiolla olisi alusta asti pitänyt olla toinen nimi, jotta se erottuisi edeltäjästään." ja Helle jatkaa viisaita mietteitään "Olen itse ollut kahdessa Nato-operaatiossa, ja siellä tehdään, mitä pitää tehdä, eikä peräännytä." Helle kommentoi lauseellaan espanjalaissotilaiden vetäytymistä Hizbollahin tieltä noin viikkoa aikaisemmin.

Helteen lausahduksia luettuaan mielessä käväisi, että mahtoivatko Libanoniin lähetettävät upseerit unohtaa tutustua ja perehtyä UNIFILin tehtävään.

UNIFIL I:n aikana juuri alueelle tullut jääkärikin osasi ja ymmärsi UNIFILin tehtävän eikä päästänyt suustaan, ainakaan julkisesti, yhtä heikkoja lausuntoja kuin majuri Helle Helsingin sanomien sivuilla.

UNIFIL I aikana teitä kunnostettiin nimenomaan siviilien käyttöön ja näitä kunnostettuja teitä käytettiin tarvittaessa myös UNIFILin operaatioihin.

Rauhanturvaaminen on siviilien elinolojen kohentamista ja paikallisen hallinnon tukemista. Ei kuten Helle väittää, että ensiksi tehdään itselle ja jos luoja suo niin sitten annetaan vähän siviileille.

Majuri Helteen olisi ehkä syytä lukea paikallishistoriaa, josta saa viitteitä siitä miten käy kun yrittää tarjota rauhaa Libanoniin NATO malliin.

On mielenkiintoista seurata pääseekö nyt Libanonissa palvelevat suomalaiset lähellekään sitä mainetta ja kunnioitusta jonka suomalaiset saivat palvellessaan lähes 20 vuotta UNIFIL I:ssä.