Nimimerkkiä "Kotisohvarambo" ja toista kupin kaatajaa, joka esiintyi ilman nimimerkkiä, tuntuu kovin hiertävän Hölkkärissä käyty keskustelu.
Koska jälkimmäisessä arvosteltiin myös Sinibarettiliiton toimintaa, katson aiheelliseksi hieman oikaista muutamia kritiikeissä esiintyneitä virheellisiä käsityksiä.

Siinä jälkimmäinen kirjoittaja on oikeassa, että Hölkkärillä on vastuu kannettavanaan. Sen se myös käsitykseni mukaan on kantanut, julkaisten juttuja vain hyvällä maulla ja pysytellen lähinnä asialinjoilla. HOWry on Suomen Sinibarettiliiton jäsenyhdistys, ja sellaisena myös maanpuolustusyhdistys, joka on vastuullisesti sitoutunut noudattamaan liiton määrittelemiä toimintalinjoja.

Sana on kuitenkin vapaa. Nykyaikaan kuuluu kaikenlainen keskustelu - myös kriittinen sellainen. Sellaista esiintyy nykyisin myös puolustusvoimien sisällä, koska nykyään ymmärretään, että kritiikki - yliampuvakin - voi johtaa hedelmälliseen pohdintaan, jonka lopputuloksena syntyy jotain parempaa ja toimivampaa kuin aikaisemmin on ollut. Esimerkiksi kupin kaatajia närästänyt "palkkasoturikeskustelu" oli kriittistä, mutta ei mielestäni niin kovin vakavasti otettavaa, että sen vuoksi pitäisi kiehauttaa vatsahapponsa.
Keskustelu kunniamerkkinauhojen kantamisesta oli mielestäni hyvinkin paikallaan, sillä yleismaailmallisen käytännön ja perinteiden mukaisesti sotilaille myönnetään palveluksesta mitaleja ja niitä kannetaan ylpeydellä, vaikka ei mistään Mannerheim-ristiin yltävistä suorituksista olisi ollutkaan kysymys.

Pelkkää supaa sivustot eivät kuitenkaan ole, vaan Hölkkäristä löytyy toki paljon asiaakin, esimerkiksi tuoreita uutisia ja muisteluksia vanhoilta missioilta.

Hölkkärin aktivistit eivät käsitykseni mukaan ole pelkästään menneiden vuosikymmenten missioiden miehiä ja naisia, vaan mukana on myös sellaisia, joilla on tuoreita tai peräti meneillään olevia kokemuksia rauhanturvaamisesta. Näin ollen en luonnehtisi hölkkäriläisiä "Wannabe"-taistelijoiksi, vaan "hasbeen"- tai "isnow"-rauhanturvaajiksi.

Kritiikeistä kuultaa läpi myös kielteinen suhtautuminen niin vapaaehtoista maanpuolustusta kuin Sinibarettiliitonkin toimintaa kohtaan. Oman käsitykseni mukaan kuitenkin niin puolustusvoimat kuin puolustusministeriökin pitävät maatalousmessuilla ja muissakin tapahtumissa rauhanturvaamista ja sen historiaa esittelevien rauhanturvaveteraanien työtä arvokkaana. Se on osa sitä laajaa verkostoa, joka tukee myös meneillään olevia rauhanturvaoperaatioita rakentamalla myönteistä julkisuuskuvaa rauhanturvaamisesta ja sen merkityksestä. Näin rauhanturvaveteraanit tukevat alhaalla olevia rauhanturvaajia muutenkin kuin keräämällä lahjakirjoja faitterien iloksi.

Tapaamisiin maatalousmessuilla,

Mika Vuolle
Tiedottaja
Suomen Sinibarettiliitto ry