Perinteeksi muotoutuva Hölkkärin lukijamatka Tarttoon aloitettiin tänä vuonna meren jumalten epäsuosiossa. Lindan uusimman aluksen kasvanut kokokaan ei varjellut pahoinvoinnilta. Edellinen merenkäynnistä johtunut pahoinvointi sattui osalleni varusmiespalveluksen aikana matkalla Kokkolaan v.1966. Ja jo nyt se iski uudelleen.
Lukijamatka 17-19.8.-07 käynnistyi jo totutun kaavan mukaisesti tuloillan ruokailulla ja sen jälkeisellä kaupunkikierroksella. Lauantaina teimme viimevuotiseen tapaan käynnin A le Coq –panimolla ja tällä kerralla maistiaisia riitti selvästi viimekertaista runsaammin. Panimovierailun jälkeen joukko hajaantui kiinnostuksiensa mukaisesti eri tutustumiskohteisiin lentokentälle, kasvitieteelliseen puutarhaan, Emajoen festivaalitapahtumaan, ruokailemaan jne.
Matkan kiinnostavimpaan kohteeseen, Viron vapaustaistelun museoon tutustuimme paluumatkan aikana.
Tutustumiskäyntiä ajatellen se sijaitsee mukavasti vain noin 20 kilometrin päässä Tallinnasta, joten sinne on helppo piipahtaa vaikkapa lyhyen Tallinnan vierailun aikana. Museorakennus tuhoutui tulipalossa maaliskuussa 1958, mutta museon perustaja Johannes Tõrs rakennutti talon alkuperäisen mallin mukaiseksi Yhdysvalloista saamiensa valokuvien avulla. Aikoinaan paikalla sijainneessa huvilassa asui kenraali, metsäveli Voldemar Päts, presidentti Konstantin Pätsin veli.
Museon esineistö koostuu monenlaisista ikääntyneistä sotakoneista ja erityisen runsas on sisätiloissa oleva käsiaseiden määrä. Monipuolinen kuvatarjonta sekä runsas asiakirjojen määrä avaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tutustua Viron vaiheisiin. Oma osionsa on myös suomalaisista. Nykypäivään johdattaa pieni esitys virolaisten osallistumisesta rauhanturvatehtäviin. Menevätkö pian ohi meistä? Museon esittely varsinkin sisällä oli mieleenpainuva. Johannes Tõrs esitteli kokoelmaansa sellaisella innostuneisuudella ja tunteen palolla mitä harvoin kohtaa. Esitystä leimasi luonnollisesti vahvasti aistittava isänmaallisuus, joten esitys sisälsi myös erittäin selkeitä näkemyksiä menneistä tapahtumista, valtioiden johtajista ja menettelyistä. Valitettavat ristiriidat ovat voimissaan edelleenkin. Museon turvajärjestelyt ovat kattavat ja niitä on täytynyt tehostaa mm. siksi, että museon alueelle sijaitseva 1940-1945 vuosien vapaustaistelijoille pystytetty patsas on uhattu tulla tuhoamaan.
Museon ympäristöön on istutettu mm. tammia ja silmään sattui myös suomalaisten istuttamia. Se ei liene mikään kummastelun aihe; onhan suomalaisilla ja virolaisilla yhteistä historiaa molempien kansojen taisteltua vapautensa puolesta kummankin maan alueella. Milloinkahan Hölkkäri on Web istuttaa oman tammensa paikalle? Museon vihki käyttöön kesäkuussa 1994 Mart Laar. Jotain merkitystä meille lienee silläkin, että museon avajaisissa oli mukana Suomen laivaston ja JR 200 Viron veteraaneja.
Suosittelen kohdetta lämpimästi kaikille tämän kaltaisesta historiasta kiinnostuneille.
