Tutkija, VTT ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri tuo Rauhanturvaaja-lehdessä esiin sen, mitä ei hevin länsimaissa suvaita sanoa. Nimittäin USA:n terrorismin vastainen sota maksaa maalle "maltaita".
- Vajaan vuosikymmenen aikana sotamenoihin on käytetty pyöreästi 1 000 miljardia dollaria. Siitä suurin osa on kulunut Irakissa, joka liitettiin vuonna 2003 osaksi ”terrorismin vastaista sotaa” riippumatta siitä, ettei Saddam Husseinia voitu mitenkään yhdistää vuoden 2001 iskuihin. Tosiasia kuitenkin on, että amerikkalaissotilaita on Irakissa kuollut 4 380 ja pahasti haavoittunut noin 30 000, puhumattakaan liittolaisten ja paikallisten tappioista.
Osama bin Laden pakotettiin siirtämään tukialueensa Afganistanista Pakistanin puolelle, mutta Naton johtaman liittokunnan sotilaita on siellä kuollut noin 1 600, samalla kun kapinalliset ovat saaneet hallintaansa yhä lisää alueita. Ulkomaalaisia sotilaita on nyt Afganistanissa 113 000 vastassaan 100 al-Qaidan sissiä amerikkalaisten tiedustelulähteiden arvion mukaan. Pakistanin puolella on lisäksi muutama sata al-Qaidan jäseniä. Kaikkiaan al-Qaidan vaikutuspiirissä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa arvioidaan olevan hieman yli 2 000 taistelijaa, toteaa Visuri artikkelissaan.
Maailman epäsymmetrisin sota
Pekka Visurin mukaan Yhdysvallat pitää aseissa 1,4 miljoonaa sotilasta ja saman verran reservejä sekä tukitehtävissä 700 000 siviiliä ja kymmeniä tuhansia vartiomiehiä ”contractoreina”. Heitä tarvitaan lähinnä 800 sotilastukikohdan turvaamiseen. Lisäksi terroristijahtiin osallistuu tiedusteluorganisaatioissa 100 000 siviiliä. Voimasuhteet al-Qaidaan vastaan ovat 666:1, joten kyseessä lienee maailmanhistorian epäsymmetrisin sota.
- Vuotuiset kustannukset Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden ylläpitämiseksi kohoavat noin 900 miljardiin dollariin. Se merkitsee noin kuutta prosenttia BKT:sta ja puolta koko maailman vastaavista kustannuksista, vaikka Yhdysvaltojen tuotanto kattaa vain 20 prosenttia ja väkiluku viisi prosenttia maailmanmittakaavassa. Mikään maa ei halua ryhtyä amerikkalaisten kanssa kilpavarusteluun, vaan kilpailijat seuraavat supervallan vajoamista sotiensa suohon, kirjoittaa Visuri pian ilmestyvässä Rauhanturvaaja-lehdessä.
