Tässä viisi näkökulmaa YK:n pääsihteerin valintaan – toisesta maailmansodasta tähän päivään.
1. Miksi suurvallat haluavat heikon pääsihteerin?
Supervallat haluavat säilyttää vallan omissa käsissään. Omapäinen pääsihteeri voisi olla rasite Yhdysvalloille, Venäjälle ja Kiinalle, jotka lopulta ajavat maailmanpolitiikassa omia kansallisia etujaan.
Ja sananvaltaa on tietysti myös Ranskalla ja Englannilla, muilla turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenillä – ja kukin niistä voi veto-oikeudellaan estää vastustamansa ehdokkaan valinnan.
Pääsihteereillä on ollut omia kunnianhimon kohteitaan: esimerkiksi Ban Ki-moon oli innokas ilmastonmuutoksen torjunnassa, Kofi Annan omistautui rauhanturvahankkeille.
Mutta pääsihteeri ei oikein voi astua suurvaltojen varpaille. Jos astuu, siitä saa maksaa hintaa. Esimerkiksi 1992-1996 pääsihteerinä toiminut egyptiläinen Boutros Boutros-Ghali arvosteli Yhdysvaltoja Somalian ja Bosnian sisällissotien hoidosta. Toista kautta virassa ei hänelle tullut.
Ghanalainen pääsihteeri Kofi Annan (virassa 1997-2006) julisti Yhdysvaltain Irakin miehityksen laittomaksi. Tämä kannanotto hankaloitti hänen työtään.
Kofi Annan arvosteli Yhdysvaltoja Irakin miehittämisestä. Martial Trezzini / EPA
On suotavaa, että YK:n pääsihteeri on vahva kriisineuvottelija ja karismaattinen moraalinen voima. Mutta suurvaltojen sotilaallisten toimien arvostelulle ei jää juuri tilaa.
Ban Ki-moon ymmärsi tämän eikä nostanut ääntään Venäjän Aleppon-pommituksia vastaan.
2. Jännittävä valinta: entinen natsi vai suomalaisdiplomaatti?
Erityisen jännittävä pääsihteerivaali käytiin vuonna 1971. Ehdolla oli Suomen YK-lähettiläs Max Jakobson. Suomi kävi aktiivista kampanjaa ehdokkaansa puolesta.
Tukea maailmalta tuli ja mahdollisuudet näyttivät erittäin hyviltä.
Ansioitunut suomalaisdiplomaatti oli mukana ratkaisuäänestysten loppuvaiheissa, mutta Neuvostoliiton veto esti valinnan.
Arvellaan, että Neuvostoliitto piti Jakobsonia liian länsimielisenä. Ehkä Neuvostoliitto ei myöskään halunnut suomalaisen diplomatian saavan nostetta aikana, jolloin Kreml lisäsi monin tavoin painetta Suomen poliittista johtoa kohtaan.
Turvallisuusneuvosto sivuutti muutkin vahvat nimet ja valitsi itävaltalaisen Kurt Waldheimin. Waldheim pysyi virassa kaksi kautta.
Virasta eroamisen jälkeen paljastui, että Waldheim oli palvellut toisen maailmansodan aikana Kroatian alueella natsihallinnossa. Kävi myös ilmi, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto molemmat tiesivät Waldheimin taustasta jo valintavaiheessa.
Suurvallat halusivat taipuisan pääsihteerin, joka voidaan tarvittaessa palauttaa ruotuun – ja sellaisen ne saivat.
3. Guterres – mikä pätevöitti YK:n huipulle?
67-vuotiaan António Guterresin valinta YK:n pääsihteeriksi varmistui torstaina turvallisuusneuvoston istunnossa.
Guterres on portugalilainen poliitikko ja diplomaatti, koulutukseltaan insinööri. Poliittisen uransa hän aloitti sosialistipuolueessa heti sotilasvallan kaataneen neilikkakumouksen jälkeen 1974.
Portugalin pääministeri hän oli vuodesta 1995 vuoteen 2002.
Diplomaattiuraa hän on tehnyt muun muassa YK:n pakolaiskomissaarina kymmenen vuoden ajan 2005-2015. Häntä on pidetty väsymättömänä pakolaisten asian ajajana.
Valitsijoista Venäjän ja Britannian diplomaatit ovat kehuneet Guterresia yhteistyökykyiseksi ja moraalisesti vahvaksi, parhaaksi ehdokkaaksi.
4. Miksi naista ei valittu? Tai itäeurooppalaista?
Veikkailtiin, että tällä kertaa olisi itäeurooppalaisen pääsihteerin vuoro. Tähänastiset pääsihteerit ovat tulleet (aikajärjestyksessä) Norjasta, Ruotsista, Burmasta, Itävallasta, Perusta, Egyptistä, Ghanasta ja Etelä-Koreasta.
Ennakkoarvailuissa oli mukana kaksi bulgarialaista naista, ensin YK-järjestö Unescon johtaja Irina Bokova ja tämän vetäydyttyä ehdolle nousi EU:n budjettikomissaari Kristalina Georgieva.
Kumpikin putosi kisasta. Bokovaa vastusti ilmeisesti Yhdysvallat ja Georgievaa Venäjä.
Georgievan mahdollisuuksia lopultakin heikensi se, että Saksan liittokansleri Angela Merkel aivan loppuvaiheessa yritti taivutella venäläisiä bulgarialaisen naisehdokkaan kannalle.
Naisehdokkaalle olisi tällä kertaa ollut tilausta. Kulissien takainen peli suosi tällä kertaa toista ehdokasta. Päättäjistä kellään ei ollut varsinaista syytä torpata Guterresin valintaa.
5. Yksi pääsihteereistä menehtyi virantoimituksessa
Pätevänä pääsihteerinä on pidetty muun muassa ruotsalaista Dag Hammarskjöldiä. Vuonna 1953 tehtävään valittu Hammarskjöld ponnisteli Kongon sisällissodan ratkaisemiseksi – mutta kuoli dramaattisesti lento-onnettomuudessa, kun hänen lentokoneensa syöksyi maahan epäselvissä oloissa 1961.
Hammarskjöld oli seurueineen matkalla Kongoon selvittämään kapinallismaakunnan sotilaiden ja YK:n rauhanturvaajien välisiä taisteluita.
Asiasta uutisoi YLE verkkosivuillaan.
