Suomalainen rauhanturvaaminen täyttää torstaina 8. joulukuuta 60 vuotta. Vuosipäivän kunniaksi Yle haastatteli rauhanturvaajille hyvinkin tuttua sotilasta, kenraalimajuri (evp.) Juha Kilpiää. Hän oli aktiiviuransa aikana lähes neljännesvuosisadan keskeisissä rauhanturvatehtävissä Lähi-idässä ja Euroopassa.
Suomi lähti mukaan ensimmäisen kerran Nato-operaatioon yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Kilpiä johti Bosnia-Hertsegovinassa rakentajapataljoonaa. Suomalaisille se oli jotain ihan muuta kuin aiemmat YK-operaatiot.
– Valtio oli raunioina, ihmiset olivat raunioina, me ryhmityimme sinne keskellä talvea.
Uskottavuus on se sana, jolla Kilpiä kuvaa Naton silloista operaatiota. YK oli menettänyt sen täydellisesti, tarvittiin jotain vahvempaa tilalle. Se vahvempi oli Naton raskaat aseet: lentokoneet, raketinheittimet, tykistö, panssarivaunut.
– Lisäksi YK-joukot käyttivät voimaa vain itsepuolustukseen, mutta Natolla oli kovemmat valtuudet.
Nato ei kuitenkaan voimaansa käyttänyt, ei tarvinnut, mutta Kilpiä on varma, että mahdollisuus voiman käyttöön lopulta vakautti tilanteen ja toi uskottavuutta.
Onko siis Nato parempi vaihtoehto rauhanturvaoperaatioissa kuin YK?
– Ei aina, työkalu pitää valita tilanteen mukaan.
Kilpiä näkee, että perinteiset YK-operaatiot olivat aikansa tuote. Yleensä kyseessä oli valtioiden välisestä sodasta tai sen jälkitilasta, ja YK:n rauhaturvajoukot tulivat väliin valvomaan aseleposopimusten noudattamista.
Nyt maailma on muuttunut. Moni valtio on hajonnut, ja rauhanturvaajat ovat keskellä niiden sisäisiä ongelmia.
– Nyt on selkeästi tarve olla voimakkaampi ja sitä kautta luoda uskottavuutta. Usein paikallista väestöä joudutaan suojelemaan erilaisten ryhmittymien väkivallalta.
Kilpiän mukaan paikallisen väestön ja osapuolten pitää tietää, että kansainvälisellä joukolla on riittävät valtuudet asian hoitamiseen. Eri asia on kuitenkin, kannattaako voimaa käyttää.
Sotilaallinen kriisinhallinta ei ole koskaan ratkaisu ongelmaan, siitä Kilpiä on varma. Ratkaisu pitää löytää diplomaattisin keinoin.
– Nyt on ryhdytty puhumaan kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta.
Se tarkoittaa sitä, että turvallisuus on sotilaiden tehtävä mutta samalla on järjestettävä hallintoa ja saatava muuta kehitystä aikaan. Aina näin ei ole käynyt.
– Valitettavan usein sotilaat ovat jääneet jonkin pattitilanteen todistajaksi. Näin on tapahtunut Kyproksella, Libanonissa ja Golanilla.
Lue koko haastattelu Ylen verkkosivuilta.
