22.10.08 8/10
Keskiviikko.. Vapaapäivä ko piti poikalasta lähteä sairaalaan polille kuskaa.. siis miten hitossa on mahdollista että ajat sairaalalla on AINA myöhässä 
.. nytki ootettiin 1,5h et päästiin lääkärille asti ja tarkastus toimepide kesti sitte viis minuuttii.. kyllä ees pisti vihoiks.. toivottavasti ei iha heti tarvii mennä uudelleen. No tärkein oli tietennii jotta pojan silmä todettiin parantuneeks ja lääkkeet lopetetaan portaittain..
Mie oon pohtina tässä näitä maansiirtohommii lanauksineen, jotta mitenkä sitä vois elää mahdollisimman pitkään ilman niitä. Ei miula mitää semmosta oo ilmassa vielä, mutta tiijän jotta tuleehan se semmonenkin tunne vielä. Libski missiolla mie preppasin itseäin siihen jotta joka asiasta pitää löytää se ilon pilkahdus ,jolla saahaan pelastettua jokainen päivä iltaan.. 
Tänään tajusin jotta miula on ikävä, semmonen ikävä jotta alan olla jo täpinässä ko ootan niin perjantaita, muttei onneks semmonen ikävä jotta se tuntus fyysisenä kipuna.
Ollaan samaa leipää purtu yli kaheksantoista vuotta(tää on sitte metavoora jotta ei tarvii kuittailla 
) vaan vieläkin ajatus omasta rakkaasta saapi sukatkin pyörimään jaloissa ja sydämen pomppasemaan kurkkuun kun vähänkin ajattelee miten komealle se kurkkusalaateissa näyttää siitä junasta laskeutuessaan.. hirveä miettiminen jotta mitä sitä laittas päälle! 
ihan kun se nyt miun vaatteita katselis... rehvit tulossa!! ketäpä se nyt ei jännittäs!!
