Arki alkoi sairaslomalla. Otettiin rintakuvaa ja verta neljä putkea. Ehkä se täst olo vielä korjaantuu, kunhan diagnoosi saadaan.

Vuoden viimeiset päivät. Toivotetaan uutta, parempaa, tulevaa..
Miksi kaiken pitää olla parempaa? Hienompaa, uudenpaa, mukavempaa, kivempaa, hauskempaa, tuntuvampaa? Miks mikään ei riitä? Palaako/poltetaanko ihmiset loppuun? 

Miulla on outo hetki elämässä just nyt. Outoa tunnustaa kaiken tämän elämänvaiheen keskellä että on onnellinen. On tyytyväinen.

Juuri tällä hetkellä en haluaisi mitään hienompaa, uudempaa, kivempaa.. Juuri tällä hetkellä riittää tämä.

Juuri tällä hetkellä osaan olla onnellinen ja tyytyväinen kaikesta siitä mitä minulla on.. Tänään on ihana odottaa keskiviikkoa, vaikkei SE keskiviikko ihan kohta olekkaan. Tänään on ihanaa olla minä ja rakastaa ihmistä joka rakastaa!
Huomisesta ja silloin vallitsevasta mielialasta ei voi koskaan tietää.. sillä olehan vain nainen.

In the service of peace