Maailman etsityin sotarikollinen Radovan Karadzic on saatu oikeuden eteen Haagiin. Tällaisia otsikoita länsimaat hehkuttivat suurilla kirjaimilla. Serbia luovutti Radovanin Haagiin, kun serbialaiset ja länsimaiden tiedustelupalvelut saivat hänet satimeen. Haagin kansainvälinen oikeustuomioistuin syyttää Radoa mm. Srebrenican kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan – kerrotaan samaisissa uutisissa.

Radovan Karadzic ei suinkaan ole ”kansainvälisen oikeustuomioistuimen” edessä vastaamassa hänelle esitettyihin syytöksiin, vaan ICTY:n (International Criminal Tribunal for the former Yugoslavia) edessä. ICTY perustettiin 90-luvun alussa keskittymään Jugoslaviassa tapahtuneiden törkeyksien setvimiseen. Sitä ei tule sekoittaa siihen oikeaan Kansainväliseen Rikosoikeuteen (International Criminal Court) eikä Maailman Oikeuteen (International Court of Justice = World Court) , jotka kylläkin sijaitsevat Haagissa, mutta eri oikeutuksilla toimien. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että Slobodan Milosevic jo aikoinaan kyseenalaisti ICTY:n oikeudellisen toimivallan. Tuskinpa veikkaan väärin, että Rado tulee tekemään samoin.
ICTY tosiaan perustuu voittajavaltioiden kirjoittaman totuuden perustuksille. Kuten Nürnbergkin aikoinaan. Siinä mielessä ymmärrän hyvin Slobon ja Radon arviot ”puhtaasta oikeudenkäynnistä”. Mutta sota on sotaa. Sodan käymisen tarkoituksena on vain voittaa – eri asia on kuinka puhtain paperein ja toimin sitä voi käydä. Voittaja kirjoittaa säännöt jälkikäteen.

Karadzic siis ”pakoili sotarikollisena” 11-13 vuotta ennen kuin hänet saatiin kiipeliin Belgradissa. Ilmeisesti koko tämän ajan hän eli kotimaassaan nauttien tiettyä ylintä suojelusta. Oliko sitten nyt Serbian oikea aika antaa hänet ilmi? Onko hän ollut koko ajan kauppatavaraa Serbian ulkopolitiikan (EU/Nato) hoidossa? Eli myydään kunnes ”price is right”?
Muuttuneesta Radovanista julkituodut kuvat joulupukkipartoineen ja tiedot tekaistulla identiteetillä elelevältä sotarikolliselta selittävät rautalangasta vääntäen länsimaiselle käsittelykyvylle nyt sen vaikeuden, miksi häntä ei ole aiemmin voitu luovuttaa. Ehkä mukana tosiaan oli länsimaisia tiedusteluorganisaatioita – ehkäpä Israelin Mossad tai Britannian SIS (=MI6). Jos olivat, niin olivatko mukana vain tuomassa uskottavuutta Radovanin kiinnisaamisen vaikeuden todistamiseksi?

Seuraavaksi etsitään sotakenraali Ratko Mladicia. Missä hän mahtaa piileksiä ja koska hänet kaivetaan kuopasta esiin? Tuodaanko hänet esiin sitten kun lunnaat ovat kohdallaan? Miksi muuten erästä kuopasta kaivettua Saddam Husseinia ei koskaan saatu kansainvälisen tuomioistuimen eteen? Riitti kun Irakin oma tuomioistuin tuomitsi hänet hirtettäväksi. Erilaisia ovat balsamit, kun länsimaista oikeustajua pitää voidella ja lievittää.