Ja tapahtui maaliskuun lopussa, että isolta päälliköltä tuli käsky,
että lähes koko SOAF:n henkilöstö on vaihdettava. Näin laaja
henkilöstön vaihto on ensimmäinen laatuaan ja tapahtui Karzain ollessa
Afganistanin presidenttinä. Ja lähes koko SOAF:n henkilöstö lähti
työvoimatoimistoon ilmoittautumaan koska virkavapaat oli anottu
lokakuuhun asti, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin CIMIC-miehet
lähtivät Afganistanista, Kabulin kaupungista, ylös pohjolaan, kukin
omaan kaupunkiinsa. He kääriytyivät Persialaisiin mattoihinsa ja
etsivät sijaa majataloista, koska asunnot oli vuokrattu lokakuuhun
asti.
Sillä seudulla oli uusia CIMIC-käiväriä kouluttamassa itseään Afganistanin ”HEL…….TILLISIIN” oloihin.
Ja niin heille saavuttiin kertomaan ja suuret lupaukset loistivat heidän ympärillään, he säihkähtivät suuresti.
Mutta
heille sanottiin: ”Älkää peljätkö; sillä minä annan teille kymmenen
kuukauden sopimuksen ja supajatkot, mutta yli vuoden jatkoja ei tulla
puoltamaan. Tämä on uusi linja.
Ja tämä on teille merkkinä:
edellisestä rotaatiosta ei yhtään reservin aliupseeria saanut yli
vuoden jatkoja, ainoastaan kaksi upseeria mutta heillähän on eri
kohtelu muutenkin.”
Ja yhtäkkiä heidän ympärillään oli suuri joukko muita henkilöitä, ja he ylistivät johtajaa.
Ja
kun he olivat menneet käivärien luota Niinikylään, niin nämä puhuivat
Kantrin terassilla toisilleen: ”Menkäämme nyt Kabuliin katsomaan sitä,
mikä on tapahtunut ja yritetään pärjätä omillamme, ilman alueelle
jäävää kokemusta. Ajatella että liki 80 prosenttia vaihtuu kerralla”
Ja kun he tilanteen näkivät, ristivät he kätensä ja toivoivat pärjäävänsä ihan omin päin.
Mutta heidän oli tyytyminen tilanteeseen, sillä niin se on sanassa määrätty!
Nimim. Kusetettuko? RES-AU
