"Kosovon jäykät NATO-säännöt esim. eivät anna suomalaisille niin suuria mahdollisuuksia tutustua paikallisiin ja auttaa näitä tarvittaessa, YK operaatioissa oli tärkeää humanitäärinen työ, partiot kyliin, tutustuminen paikallisiin ja paikallisten omillaan pärjäämisen tukeminen."

Ei minullakaan ole ratkaisua Libanonin ja Israelin rajan rauhoittamiseen ja ymmärrän hyvin vanhojen fighterien halun palata vanhoille paikoille, mutta eiköhän tuon YK-pelleilyn aika ole jo ohi.

Osaltaan syy ongelmaan on varmaan nykyisissä kontingenteissa. Rauhaa turvaavat nyt intialaiset ja ghanalaiset. Inkkareista minulla ei ole mitään kokemusta, mutta ghanalaisethan eivät ole pykälässä pimeällä, mikä mahdollistaa hessujen vapaan liikkumisen ainakin puolen UNIFILin alueella.

Nykyisen nokkapokan taustalla on enemmän kuin pinnalle näkyy, mutta on vaikea uskoa, että iipot suostuisivat mihinkään muuhun kuin sellaiseen suojavyöhykkeenmiehittäjään, joka oikeasti kykenee takaamaan, että rajan yli ei tule mitään ylimääräistä. Muutenhan tämä koko souvi on ollut heidän kannaltaan täysin hyödytön.

Tehtävän suorittaminen Israelia tyydyttävällä tavalla ei onnistu puuttumatta aseellisten ja muiden paikallisten toimintaan, eikä sitä voi tehdä kavereeraamalla paikallisten kanssa ja kirjoittelemalla lupalappuja pienemmille ja isommille aseille.

Humanitäärihommat ovat asia erikseen, eikä niitä pidä tässäkään tapauksessa lisätä rauhanturvaajien niskoille päätehtävää sumentamaan.

"Opsin topi 80-luvun lopulta"