Ja tapahtui maaliskuun lopussa, että isolta päälliköltä tuli käsky, että lähes koko SOAF:n henkilöstö on vaihdettava. Näin laaja henkilöstön vaihto on ensimmäinen laatuaan ja tapahtui Karzain ollessa Afganistanin presidenttinä. Ja lähes koko SOAF:n henkilöstö lähti työvoimatoimistoon ilmoittautumaan koska virkavapaat oli anottu lokakuuhun asti, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin CIMIC-miehet lähtivät Afganistanista, Kabulin kaupungista, ylös pohjolaan, kukin omaan kaupunkiinsa. He kääriytyivät Persialaisiin mattoihinsa ja etsivät sijaa majataloista, koska asunnot oli vuokrattu lokakuuhun asti.
Sillä seudulla oli uusia CIMIC-käiväriä kouluttamassa itseään Afganistanin ”HEL…….TILLISIIN” oloihin.
Ja niin heille saavuttiin kertomaan ja suuret lupaukset loistivat heidän ympärillään, he säihkähtivät suuresti.
Mutta heille sanottiin: ”Älkää peljätkö; sillä minä annan teille kymmenen kuukauden sopimuksen ja supajatkot, mutta yli vuoden jatkoja ei tulla puoltamaan. Tämä on uusi linja.
Ja tämä on teille merkkinä: edellisestä rotaatiosta ei yhtään reservin aliupseeria saanut yli vuoden jatkoja, ainoastaan kaksi upseeria mutta heillähän on eri kohtelu muutenkin.”
Ja yhtäkkiä heidän ympärillään oli suuri joukko muita henkilöitä, ja he ylistivät johtajaa.
Ja kun he olivat menneet käivärien luota Niinikylään, niin nämä puhuivat Kantrin terassilla toisilleen: ”Menkäämme nyt Kabuliin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja yritetään pärjätä omillamme, ilman alueelle jäävää kokemusta. Ajatella että liki 80 prosenttia vaihtuu kerralla”
Ja kun he tilanteen näkivät, ristivät he kätensä ja toivoivat pärjäävänsä ihan omin päin.
Mutta heidän oli tyytyminen tilanteeseen, sillä niin se on sanassa määrätty!

Nimim. Kusetettuko? RES-AU