Varmasti jokaisessa yhdistyksessä ongelmana on jäsenistön vanheneminen. Yhdistystoiminta ei kiinnosta nuoria, vaikka jatkuvasti meillä on satoja nuoria miehiä ja naisia alhaalla suorittamassa erilaisia rauhanturvaamistehtäviä. Kuilu vanhojen sinibarettien ja nykyisten kriisinhallintamiesten ja –naisten välillä kasvaa vuosi vuodelta yhä suuremmaksi.

Vallasta luopumisen vaikeus on kenties yksi kuilun kasvattaja. Vanhat yhdistysjyrät haluavat pysyä yhdistysten vallan kahvassa. Oman lisämausteensa tähän tuo luonnollisesti se, että yhdistystoiminta ei välttämättä ole nuoremman polven rauhanturvaajille henki ja elämä, vaan sitä ennen priorisoidaan paljon muutakin, kuten perhe ja työ. Yhdistystoiminta tulee vasta monen muun asian jälkeen ja se on monelle, jopa vuosikymmeniä yhdistysten johtotehtävissä toimineille vaikeasti käsitettävä asia.

Monesti yhdistystoiminta keskittyy liiaksi sen johtohenkilöihin. Jos johtoporras on vielä sulkia omaan hattuunsa keräävää mallia, tavallinen jäsenistö helposti unohtuu.

Jos yhdistyksessä ainoat näkyvät toiminnat ovat kerran- pari vuodessa ”tumma puku-kunniamerkit” – tilaisuuksia, missä everstitason henkilöt taputtelevat yhdistyksen johtoa selkään ja kysyvät: minkämoinen kunniamerkki sinulta vielä puuttuukaan, ollaan pahasti hakoteillä. Tavallista vartiojääkärinä tai ryhmänjohtajana palvellutta nuorta faitteria ei tämmöiset kinkerit kiinnosta. He haluavat toimintaa, missä ei tarvitse pokkuroida kovat kaulassa. Tällaisesta toiminnasta hyvänä esimerkkinä toimi viime keväänä ensimmäistä kertaa järjestetty Rauhanturvaajien Taitopartiokilpailu, mikä tosin kiinnosti kaikenikäisiä rauhanturvaajia reiluista parikymppisistä aina yli kuusikymppisiin.

Hölkkäri lienee raikas tuulahdus synkässä yhdistyskentässä. Meillä jäsenistö on pääosin nuorta ja tämä heijastuu myös johtoportaaseen. Jäsenistön ikärakenne näkyy toiminnassa, mikä on rennon letkeää. Ei turhaa jännäämistä, vaan yhdessä tekemistä. Oman haasteensa Hölkkärille luo sen toimintakenttä, eli koko Suomi. Se tarkoittaa vääjäämättä sitä, että jokaisen jäsenen on vaikea osallistua jokaiseen toimintaan ja tempaukseen. Internetissä olemme kuitenkin yhtä ja samaa Hölkkäri-perhettä ja siellä toimintamme onkin aktiivista. Aivan kuten yhdistyksen perusidea onkin, toimia internetissä.