Rauhanturvaajayhdistykset kamppailevat saman ongelman kimpussa kuin muukin yhdistystoiminta. Nuoria on hankala saada mukaan. Monessa yhdistyksessä samat henkilöt pyörittävät toimintaa vuodesta, ellei jopa vuosikymmenestä toiseen. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että koko homma saattaa hiipua käsiin ja toiminta on minimaalista. Siis jos toimintaa ylipäätään on niiden pakollisten kokousten lisäksi.

Mikä tähän on voinut johtaa? Syitä on varmasti monia. Yksi syy on varmasti se, että nykyään yhteydenpito barettiveljiin on paljon helpompaa kuin esimerkiksi 1980-luvulla. Sosiaalinen media on mullistanut tämänkin asian. Joukkueet ja komppaniat ovat perustaneet omia sosiaalisen median ryhmiä, jolloin perinteinen yhdistystoiminta on jäänyt paitsioon. Ja valitettavasti tämä suuntaus tulee jatkumaan.

Kirjoitin keväällä 2017 pääkirjoituksessa, miten halusin silloin vielä aktiivipalveluksessa olleen prikaatikenraali Mauri Koskelan hakeutuvan Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajaksi. Koskela haki, tai rekrytoitiin (en tarkkaan tiedä miten liiton pomojen kanssa homma toimii) liiton johtoon ja virallisesti mies otti hommat vastaan viime kesänä siirryttyään eläkkeelle. Mies palveli loppuun saakka rauhanturvaajana, sillä hän kotiutui UNDOFista viime kesänä.

Muutaman kuukauden aikana Koskela on laittanut tuulemaan. Puoliaktiivisena seuraajana miehen on voinut bongata milloin iltapäivälehdistä, milloin aikakausilehdistä ja välillä miehen on voinut nähdä myös Ylellä. Olemalla paljon esillä Koskela saa aikaan positiivista kuvaa Rauhanturvaajaliitosta. Emme olekaan se vanhojen miesten kerho, mikä ei pidä ääntä itsestään. Esillä ollaan muutenkin kuin silloin kun alhaalla lentää sontaa tuulettimeen. 

Jo nyt voidaan todeta, että Koskelan valinta liiton puheenjohtajaksi oli nappivalinta. Media rakastaa monissa liemissä keitettyä ex-sotilasta, joka osaa luontevasti toimia eri medioiden kanssa. Kaiken lisäksi kuntosalia harrastava, juuri aktiivipalveluksensa päättänyt sotilas on eläkeläisenäkin erittäin katu-uskottava ilmestys, mikä antaa osaltaan positiivista kuvaa rauhanturvaajista ja Rauhanturvaajaliitosta.

Uskon että Koskela saa omalla henkilökohtaisella panoksellaan lisää kiinnostusta liiton toimintaa kohtaan. Ammattisotilaana Koskela johtaa omalla esimerkillään, meidän muiden tehtäväksi jää toimia esimerkin mukaan. Ennen pitkää se kantaa hedelmää ja myös nuoremman polven rauhanturvaajat kiinnostuvat Rauhanturvaajaliiton toiminnasta.

Terveisin:
Pekka Söderlund, päätoimittaja
Hölkkäri On Web