Pitkät jutut

19.08.2002 Maanantai

Aamulla 02.00 aikaan oli kello herättämässä, vaikka sitä H-hetkeä selvästi oli jännittänytkin koko yön.

Tarvittavat toimet ja tikestä viinakontin avainta hakemaan (tuliaisjuomat mukaan). No avainta ei tietenkään tikestä löytynyt ja eikun edellisillan PU hereille ja avaimet haltuun (pahoittelut tylystä herätyksestä Ltn Kanninen).

Kun tuliaisjuomat oli pakattu ja aamupala syöty, niin sitten olikin aika aloittaa siirtyminen kohti Läyhyparkkia huollon poikien auliilla avustuksella (erikoislupa yölliseen ajoon oli haettu Pataljoonan Komentajalta lähes kk aikaisemmin).

Läyhyssä oltiin hieman ennen neljää ja koska olin auton käynyt pakkaamassa edeltävänä perjantaina ajokuntoon, pääsin matkaan varsin sukkelaan siviilikuteiden vaihtamisen jälkeen klo 04.01.

Kaikki Macedonian tietullit pääsi läpi kohteliaasti KFOR ID-korttia näyttämällä ja kysymällä ”sir, is it ok, with this card?”

Rajalla olin Maken puolella klo 05.55 aikaan (tarkoituksena ei ollut uutta rajalle ajo ennätystä tehdä, vaan mahdollisimman jouhevasti matkaa tehdä). Poistumisleimaa pyytäessäni rajapoliisit tuumivat hetken ja totesivat, että: ”passiin et sitä saa (eivät anna poistumisleimaa), mutta auton papereihin sen voimme antaa”. Kiitin leimasta ja jatkoin Kreikan puolelle.

Kreikan puolella homma ei enää sitten ollutkaan niin yksinkertainen. Tulli miesten asioille menin klo 05.58 ja ajatus oli, että homma on ohi Maken tapaan muutamassa minuutissa. No herrat kuitenkin alkoivat kovasti ihmettelemään, että mihinkäs sitä oikein ollaan matkalla (”where are you going?”) ja mihin sitä leimaa oikein tarvitset (”why stamp?”). Jonkun aikaa keskenään asiaa pohdittuaan (2 rajamiestä), toinen ukoista hermostui (korotti ääntään ja otti jonossa seuraavana olleen asiapaperit käsittelyyn) ja toinen lähti kysymään neuvoa tilanteeseen (joltain isommalta herralta  viereisestä toimistosta). Vajaan 10 min kuluttua neuvoa kysymään lähtenyt saapui takaisin (klo 06.07) ja hermonsa menettänyt löi auton papereihin leiman hieman ääneen ihmetellen (iso herra oli ilmeisesti sellaisen määräyksen antanut). Kiitin leimasta ja livahdin vähin äänin pois, sillä en halunnut enää jäädä kärvistelemään asian kanssa, joka oli pulkassa (itseä raivostutti herrojen kyykytys asenne ja äärimmäisen huono Englannin kieli).

Rajan jälkeen matka taittui mukavasti tasanopeudella ajellen. Evzonin tien (rajalta E75:lle) jälkeen, ensimmäinen tietulli tulee lähes heti Ateenan suuntaan käännyttäessä ja 1,40 € jälkeen alkoikin mainio E75 moottoritie (3-kaistaa), joka tosin on paikoitellen pahoin kesken Katerinin kohdalla (moottoritie upotetaan maan alle useamman kilometrin matkalta ja tietyöt ovat pahasti kesken). Toinen tietulli (1,40 €) osuu kohdalle hieman Katerinin jälkeen, minkä jälkeen E75 muuttuu Platamonaksen kohdalla hetkellisesti (10-15 km) normaaliksi maantieksi (1 kaista kumpaankiin suuntaan).

3:mannen tietullin (1,40 €) jälkeen (10-15 km Platamonaksesta) E75 muuttuu jälleen 3-kaistaiseksi moottoritieksi, jolla matka taittuu mukavasti. Larissan (oikealla), Voloksen (vasemmalla) jälkeen hieman ennen Lamiaa (oikealla) E75 muuttuu jälleen leveäksi maantieksi (1 kaista suuntaan, mutta hiljaa ajavat käyttävät piennarta, joten tielle mahtuu 4 autoa vierekkäin = edelleen kuin moottoritie), mutta se ei juurikaan matkavauhtia vähennä.

Lamian jälkeen erkanin E75:lta (klo 09.48) ajaen Amfissaa kohti E2345 pitkin. Tie nousee korkealle vuoristoon ja on erittäin mutkainen (2/3 vaihteet tulee tutuiksi, ajonopeus laskee, vaatii kesittymistä). Oman lisänsä mutkaisen tien ajamiseen tuovat vuoret omistavan kaivosyhtiön kaivosrekat, jotka puskevat niin ylä- kuin alamäkeen omaa rauhallista vauhtiaan (ohittaminen on käytännössä mahdotonta). Myös sää oli tällä kertaa mukana pelissä, sillä vuoristossa satoi vettä, joten ei ollut mikään ihme, että paikallinen Escort ja Munkkeja kuljettaanut linja-auto olivat ajaneet kolarin  yhdessä jyrkässä mutkassa (ei kannata oikoa, vaikka mieli tekisi).

Amfissan jäätyä vuoriston jälkeen oikealle, matka jatkui Etokin läpi kohti Antirioa E675 pitkin. Tie on kuin kotoiset valtatiet, mutta huomattavasti mutkaisempi (seuraa rannan muotoja), tästä johtuen tasanopeudella ajaminen on hankalaa ja ajo lähinnä mutkien välistä kiihdyttelyä.

Hieman ennen Antirion lauttarantaa olevassa Nafpakoksen kaupungissa oli ilmeisesti juhlat meneillään, sillä piskuisen kylän läpi ajaminen vei melkein hermot ja 20 min aikaa. Antirion lauttarantaan saavuin vihdoin 12.30 aikaan. Lautaksi osui läpi ajettava isolautta, joten hermostuttava peruuttelukin jäi pois (osa lautoista pienempiä, joissa vain 1 ramppi = niihin täytyy peruuttaa ja lauttojen täyttö verrattavissa Kreikkalaiseen huutokauppaan, joten läyhyn kunnossa säilyminen kiinni omasta kreikan kielen taidosta).

Vajaan puolen tunnin lauttamatkan jälkeen (klo 12.55) lautta oli Rion rannassa ja matka kohti Patraa alkoi olla lopuillaan. Hyvien opasteiden avulla 2-kaistainen moottoritie löytyi helpolla (puskat kasvavat kylläkin edessä) ja satamaan johtavan tien varrella pysähdyin vielä varmuuden vuoksi tankkaamaan Shellillä (Hinta oli edullinen 0.73 €/L ja tarkoituksena Italiassa ajaa suoraan moottoritielle, ilman turhia mutkia).

Satamassa olin SFF:n lippujonossa 13.20 aikaan ja liput sain lopulta 14.20, tunnin jonottamisen jälkeen. Luppoaika ennen laivaan ajoa kului sataman lähistöllä kävellen (alussa ajoin pätkän autolla, mutta kaupungissa paljon 1-suuntaisia = eksyminen erittäin helppoa, joten parkkeerasin auton satamaan ja jatkoin tutustumista jalan). Laivaa alettiin lastaamaan n. klo 17.00 aikaan (18.00 kreikan aikaa) ja lähti matkaan hieman myöhässä n. klo 19.20 aikaan (20.20 kreikan aikaa).
 

Klo  km
04.01 0    km
05.55 164 km
05.58 165 km
06.07 165 km
06.47 227 km, E75
06.48 tietulli
07.00 248 km, + 23 C
07.16 275 km, Katerini
07.30 300 km, tietulli
08,00 340 km, Platamonas
08,24 tietulli
08,30 390 km, +23 C
09,00 440 km, tietöitä
 
 
 

Klo Km
09,30 490 km, +21 C, sataa
09,48  515 km, kusipaussi
09,52 515 km, on the road
10,00 528 km, +17 C, sataa
10,30 558 km, Amfissa
11,00 593 km, +30 C, Aurinko paistaa
11,30 630 km
12,00 664 km, + 30 C, Nafpakos
12,30 677 km, Antirio lauttaan
12,55 677 km, Rio lautasta
13,05 684 km, Patra Shell 61,5 ltr/45 €
13,20 688 km, Satama, Lippujono
17.00 694 km, Laivaan, SFF V

Päivän ajo 694 km  Kulut 45 €
 
20.08.2002 Tiistai

Toinen päivä alkoi hieman karuissa merkeissä, sillä nuukana miehenä olin päättänyt säästää laivalipun hinnassa ja ottanut vain auto ja kansipaikan (yht. 183 €). Käytännössä järjestely tarkoitti sitä, että nukuin taivas alla laivan kannella, tyynynä laukku ja peittona pyyhe. Mutta mitäpä sitä ei tekisi seikkailun eteen?

Hieman ennen klo 07.00 uni ei enää maittanut. Niinpä keräsin ”vuoteeni” ja kävin läpi normaalit heräämisrutiinit, minkä jälkeen nousin 9 kannen käytävälle ja laitoin puhelimen lataukseen, muiden halpamatkalaisten puhelimien viereen (käytävällä muutama pistorasia). Tämän jälkeen takaisin 7 kannelle, reppu jemmaan (ei saanut sisätiloissa kantaa omaa reppua) ja aamiaiselle.

Aamupala oli mainio (sen sai itse tarjolla olevista tuotteista kerätä), mutta kallis (kaikki tuotteet oli erikseen hinnoiteltu). 15,10 € hintaan sain tarjottimelle kerättyä mm. Omeletin, kupin kahvia, leikkelelautasen, 2 leipää, mukin tuoretta appelsiinimehua ja jugurttipurkin.

Aamupäivällä laivan reitti kulki ilmeisesti läheltä Italian rannikkoa, sillä horisontissa näkyi mantereen silhuetti ja sain muutaman txt-viestin lähetettyä, mutta juuri kun homma alkoi luonnistua kunnolla, manner hävisi näkyvistä ja samalla meni myös kentät.

Loppumatka meni mukavasti kahden Islantilaisen interrail-retkellä olevan tytön kanssa jutellessa.

Hieman ennen klo 15.00 laiva saapui Anconan satama-alueelle ja aloitti tarvittavat manööverit laituriin kiinnittyäkseen. Kun laiva oli vihdoin kiinni laiturissa, ei ulos pääsyyn mennyt kuin vaivaiset 10 min. Ennen satamasta poistumista vielä valokuva ja sitten kohti A14 moottoritietä, jota pitkin pääsisi Bolognan ja Modenan kautta A22 moottoritielle, mikä veisi lopulta Itävaltaan, mikä oli päivän tavoitteena.

Homma ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertainen, kuin mitä olisi voinut luulla, sillä A14 väylälle tuntui menevän useampia reittejä ja tästä johtuen missasinkin yhden risteyksen (tosin pääsin samalla koko satamasta tulevan letkan ohi, sillä käännyin risteyksen jälkeen takaisin ja satamaan tulijoita oli vain muutamia). Ramppi hässäköiden jälkeen pääsin vihdoin A14 tietullille (hieno automaatti, josta sait nykyaikaista parkkimittaripolettia vastaavan magneettikupngin, SÄILYTÄ!) ja sisään Italialaiseen moottoritie järjestelmään.

Alkumatka tosin risoi mieltä enemmän kuin riittävästi, sillä italialainen veri on tunnetusti kiihkeää ja se todella näkyi liikenteessä. Valot välkkyi jatkuvasti sisimmällä kaistalla, jos nopeus ei ollut yli 120 km/h. Niinpä reilun 30 min aggressiivisen kaahailun jälkeen otin paikkani yhden rekan takaa ja ajelin sen perässä aina A22 tien risteykseen saakka. Matka sujui jouhevasti (rekka näytti tien, oli ilmeisesti matkalla Firenzeen) tasanopeudella n. 97 km/h rekan perässä ajellen, eikä takana tullessa tarvinnut kuin muistaa nousta A22 rampilla pois A14 tieltä.

A22 tielle noustessa taakse tuli hetkeksi myös Ferrarin uusin katuraaseri, joka tosin ajoi varsin räväkästi ohi, heti kun olimme liittymistieltä A22:lle päässeet. (Sen verran asiasta kuitenkin innostuin, että sain kuvan em. Läyhystä!)

Klo 19.00 aikaan alkoi vaihteeksi nälkäkurista vatsassa, joten oli aika pysähtyä ”AutoGrill” taukopaikalle napostelemaan jotain pientä. 5 € ateria sisälti Italialaisen lämpimän leivän ja pienen limun ja taas oli virtaa jatkaa matkaa.

Pian ruokapaussin jälkeen alkoi hiljalleen satelemaan vettä. Aluksi sitä tuli ripottelemalla, mutta hetken perästä vettä tuli oikein kunnolla. Lisämausteen myrskykeliin antoi mahtavat salamat, jotka värjäsivät koko taivaan sinisen eri sävyihin. Omalla tavallaan ”hienoa” keliä kuitenkin varjosti se tosi asia, että joku onneton oli ajanut sisäkaistalla liian lähellä vallia tai joutunut vesiliirtoon ja lopulta törmännyt kaiteeseen ja rutannut autonsa todella pahasti. Italian valtatie-poliisin kalusto näkyi kuitenkin jo yli kilometri ennen kolari paikkaa, joten kolaripaikan ohittamisessa ei ollut ongelmia.

Hieman ennen rajaa (Brenner) Italian puolella oli tietullimaksualue. Valtaisalla levennyksellä oli ainakin 30 Italiasta poistuvaa kaistaa nopean maksun onnistumiseksi. Ei muuta kuin tietullimagneettipoletti kassalle ja Master Card samoin  ja homma oli hoidettu, Anconasta-Brenneriin, moottoritien käyttö maksoi 27,10 €.

Rajan jälkeen pysähdyin ensimmäisellä pienellä levähdysalueella, missä oli myös kauppapalvelut, sillä Itävallan valtio edellyttää moottoriteillä ajavilta ”moottoritiekorttia”, joita on ainakin 2 viikon ja kuukauden ajaksi. Ei kun 2 viikon kortti mukaan (7,90 €) ja takaisin tielle, tavoitteena löytää yöpymispaikka mahdollisimman pian.

Muutaman kilometrin (Itävalta, moottoritie A13)ajon jälkeen oikealla oli kyltti Steinachiin kääntyvästä tiestä, joten vinkkasin itseni sille, sillä kello lähenteli jo 23.00. Moottoritieltä poistuminen maksoi 3,90 €. Pienen hapuilun jälkeen löysin itseni juuri sulkemassa olevan ravintolan ovelta ja kyselin vinkkiä yöpaikasta. Ystävällinen ravintoloitsija neuvoi ajamaan Steinachin keskustaan (siis vajaa 1 km eteenpäin), jolloin oikealla puolella olisi Wildermann Sporthotel. Näin tein ja sattumalta valittu hotelli osoittautui todella kivaksi. Yö ja aamiainen maksoi 35 €.

Klo Km
15.00 694 km, laiva satamassa Anconassa Italiassa
15.20 694 km, liikkeella, ulos laivasta ja A14 tietä etsimään
15.41 Tietulli A14 moottoritielle, elektroninen lippu
16,00 735 km, Kaahailua 120-150 km/h
16,30 790 km , edelleen nopeaa etenemistä
17,00 833 km, ei jaksa kaahata à Rekan perään 95-97 km/h
17,30 878 km
17,53 Bologna
18,00 917 km
18,30 961 km, Risteys veronaan A22 moottoritielle, + 33 C
19,00 1006 km
19,03 1009 km, ruokatauko, AutoGrill + Huoltoasema
19,20 1009 km, takaisin tielle
19,30 1026 km, + 28 C
20,00 1072 km, alkaa ripottamaan vettä ja ukkostaa, +22 C
20,30 1118 km, sade tauonnut +19 C
21,00 1164 km, kuiva tie taas, +22 C
21,30 1210 km, tihuuttaa, +20 C, Raju kolari
22,00 1256 km, sataa ja salamoi, koko laakso hohtaa sinisenä, + 16 C
23,00 1302 km, sataa kaatamalla, Hotel Wildermann, Steinach. B&B 35 €.

Päivän ajo 608 km   Kulut 5,00 + 27,10 + 7,90 + 3,90 = 43,90 €

21.08.2002 Keskiviikko

Aamusta hereille 07.00 ja tv:n uutiskanava päälle. Lähes jokainen muukin kanava käsitteli juuri valloillaan vellovia vuosisadan tulvia, jotka olivat aiheuttanut äärettömän paljon tuhoa Tonavan varrella Itävallassa ja Elben varrella Saksassa. Omakin matkasuunnitelma muuttui tulvan vaikutuksesta sen verran, että Salzburgissa käynti jäi tällä kertaa väliin.

Pakollisten aamutoimien jälkeen suunnistin aamupalalle, joka oli varsin maukas ja monipuolinen. Mysliä, jogurttia, kahvi, mehua, leipää, täytteitä, keitetty muna ja hedelmiä. Pikkulevon jälkeen olikin taas aika suunnata respaan maksamaan palveluista ja sen jälkeen etiäpäin.

Tosin aamupäivä meni Steinachissa, sillä tarvitsin Itävallan kartan (tarkoitus oli hieman maisemiakin reissulla katsella), rahaa (pikkuostoksiin), postikortteja (kadekortit on elämän suola) ja halusin muutaman kuvankin muistoksi ottaa.

Ensin hain infopistettä, mistä saisin kartan, mutta sen löydettyäni, totesin heidän kartan olevan turhan suuri ja ylimalkainen. Onneksi iloinen infotyttö neuvoi, mistä löydän aidon kirjakaupan, jossa valikoimat ovat paremmat, ei kun kauppaan ja kartta mukaan (Itävallan tieraamattu, 300 sivua, 1:150´000, hinta 13,90 €).

Seuraavaksi oli vuorossa käteisen nostaminen (mukana vain Master Card, jonka tunnusluku oli ehtinyt mission aikana unohtua) eli olin pakotettu menemään pankkiin kortti ja passi mukana. Pikku alkuhankaluuksien jälkeen (olisi pitänyt nostaa 1000 € kerralla), kaikki meni hyvin ja kävelin pankista 110 € taskussa. Mutta koska raha on tehty kiertoon, kävin saman tien ostamassa muutaman kortin ja kirjoittelin ne ja pistin postiin. Jossain vaiheessa sain myös idean ostaa aidot Itävaltalaiset kengät, mutta kaupan valikoimissa ei juuri sillä hetkellä ollut sopivaa kokoa tarjolla, joten kaupat jäi tekemättä. Myyjän kanssa tuli kuitenkin juteltua muutakin kuin kengäjuttuja ja hän lupasikin tulla hiihto-oppaaksi seuraavana talvena, jos sattumalta em. paikkaan tulisi hiihtämään eksyttyä. Asiasta innostuneena myös paikallismäki oli pakko filmille ikuistaa ja ihmetys oli suuri, kun ala-aseman tuntumassa ylös vuorelle katselin. Gondoli hissi aseman ja rinteiden yli meni se samainen 6-kaistainen moottoritie, jota olin edellisenä yönä Steinachiin tullut!

Steinachissa olisi siis voinut viipyä pidempäänkin, mutta eteneminen edellytti ajamista, joten kipusin takaisin A13 mootoritielle ja suuntasin kohti Innsbruckia. Muutaman kilometrin jälkeen oli suuri tietulli alue, jossa lunastettiin (10,90 €) oikeus moottoritiellä ajamiseen, minkä jälkeen matka jatkui ilman sen kummempia katkoksia. Innsbruckin kulmilla tie vaihtui A12:sta ja matka jatkui kohti Wörgliä

Wörglissä koukkasin pois moottoritieltä tielle 170, mitä pitkin ajelin alppilaaksoissa Kitzbühelin hiihtokeskukseen (on Itävaltalaisittain myös kaupunki). Muutaman minuutin parkkipaikan etsimisen jälkeen löysin itseni Hahnenkammin Gondoli-hissin ala-aseman parkkipaikalta ja päätin käydä tutustumassa itse Hahnenkammiin hieman tarkemmin. Harmi vain, että vettä alkoi tihuuttaa juuri, kun maisemia olisi ollut tarjolla hieman enemmänkin.

Hissimatka ylös/alas ja lounas rinneravintolassa maksoi 20 €, minkä jälkeen olikin hyvä jatkaa matkaa, itse mäki oli todella vaikuttava, kuten Yläasemalla ollut museokin (hissi rakennettu alun perin puusta 1926 ja nyt käytössä ollut gondoli (1996) oli 3 versio samaisella reitillä).

Kitzbühelista matka jatkui 12345 tietä pitkin kohti Zell am See hiihtokeskusta (myös kaupunki Itävaltalaisittain), missä tavoitteena oli käydä Smittenhöhen huipulla. Ennen Zell am Seetä poikkesin Kapruniin, tarkoituksena käydä jopa muutama mäki laskemassa (vettä tosin tihuutti edelleen), mutta sateisesta säästä johtuen mäet oli suljettu, joten ettei mutkasta olisi turha tullut, tankkasin auton paikallisella Shellillä (56.29 ltr /52,01 €).

Zell am Seehin ehdittyäni aika alkoi kutenkin olla kortilla, sillä hissit sulkivat 17.00 ja ala-asemalla ollessani kello oli 16.40. Tästä johtuen hosuin hieman ja missasin Smittenhöhen hissin, sillä pysähdyin liian aikaisin saman kadun varrella olevan Zellerhissin ala-asemalle ja kävin huipulla. Homma selvisi vasta huipulla käytyäni ja hissikarttaa ala-asemalla lukiessani. Harmitellen mokaa, ajaelin vielä Smittenhöhen ala-asemalle ennenkuin jatkoin kohti Saalfeldeniä ja Löferiä.

Löferissä täytin pissapojan ja suunnistelin hetken, ennen kuin pääti jatkaa St.Johanin kautta Kufsteiniin Hotel Alpenroseniin yöksi (best western hotelli, samoin kuin Wildermannkin).

Koska matka Zell am Seesta Kufsteiniin ei kuitenkaan kestänyt kuin vajaan 2 tuntia, päätin hotelliin kirjauduttuani käydä kävelyllä Kufsteinin keskustassa. Aikani tepasteltua, löysin itseni FunPlexx nimisestä viihdekeskuksesta, jossa oli 6 elokuvasalia, pizzeria, baari, karkkikauppa ja videopelikulmaus.

Niinpä tuumin, että käyn katsomassa aikani kuluksi jonkun alkuperäisfilmillä näytettävän elokuvan (ääniraita englanniksi), mutta ajatus osoittautui hankalaksi, sillä viikon ainoa originaali esitys oli vasta seuraavana päivänä eli torstaina. Jonkun aikaa pohdittuani päätin lopulta käydä katsomassa 8 jalkaiset kummajaiset (hämähäkkitehoste-elokuva), eikä valinta ollut huono. Vaikka sanat jäivätkin ymmärtämättä, tehosteet kertoivat enemmän kuin 1000 sanaa. Leffan jälkeen lompsin takaisin hotellille ja painuin maate. Yö ja aamupala maksoivat 69 €.

Klo Km
09.20 1302 km, tihuuttaa vettä, karttaa ostamaan, + 14 C
11,25 1306 km, Steinach nähty, kohti Kitzbühelia
11,30 1311 km, A13 moottoritie à Innsbruckiin päin
12,00 1347 km, A12 moottoritie àSalzburgiin päin
12,40 1397 km, Wörgl, tielle 170 àKizbüheliin
13,00 1414 km, Klausen, sataa +17 C
13,07  1418 km, Kitzbühel
13,15 1420 km, Hahnenkamm bergbahn parkkipaikka ja ala-asema, ruoka ja maisematauko
15,00 1420 km, Lounas nautittu, matka jatkuu kohti Zell am Seeta
15,40  1455 km, satelee vettä, + 16 C
16,00 1472 km, Kaprunin Shell, tankkaus 56,29 ltr / 52,01 €
16,24 1482 km, Zeller-hissi
17,10 1484 km, Smittenhöhe-hissin ala-asema
17,30 1500 km, Saalfelden, satelee edelleen, + 15 C
18,00 1523 km, Löfer, Shell, suunnistuspaussi
18,54 1577 km, Kufstein, Hotel Alpenrose, sataa edelleen, + 16 C

Päivän ajo 275 km   Kulut 35,00 + 110,00 + 52,01 = 197,01 €

22.08.2002 Torstai

Aamulla normaalit manööverit, eli 7.30 aikaan ylös vekkarin herättämänä ja aamutoimien jälkeen aamupalalle, joka oli mainio. Keittiön speciaali rusinaleivät olivat loistavia. Aamiaisen jälkeen romut kasaan ja maksamaan palveluista.

Hotellista lähdettyäni suuntasin ”innokkaana” katsomaan paikallista Kaiser-liftiä, mutta koska se pyöri myös kesäisin ja oli 2-osainen 1 hlön tuolihissi, niin olihan se pakko kokea henkilökohtaisesti. Nousu ja lasku hissillä maksoi 10.50 € (alas olisi voinut tulla myös kävellen, mutta siinä olisi mennyt koko päivä).

Maisemat huipulla oli uskomattoman kauniita. Läheisessä Wittenberghoff kahviossa kävin kahvilla ja nautin maisemista. Paluumatkalle vuoroa odotellessani juttelin hissimiehen kanssa muutaman tovin ja hän kertoi, että aiemmin em. paikalla oli ollut myös laskettelutoimintaa (8 hissiä, n. 15 rinnettä), mutta se oli lopetettu jo 15-20 vuotta sitten, koska monet muut isot keskukset oli ajaneet Kaiserin ohi tarjonnassa ja väki ei ollut enää Kaiseriin talvisin tullut. Sittemmin toiminta on siirtynyt kesälle, koska Kaiser vuoren reunamilla kiertelee satoja kilometrejä vaellusreittejä ja nousu hissillä ylös, säästää voimia alkumatkasta.

Ala-asemalla ostin muutaman kortin, mutta myyjällä ei ollut postimerkkejä, joten oli lähdettävä niitä keskustasta hakemaan. Ensimmäinen liike johon osuin oli lähinnä elektroniikkaa myyvä erikoisputiikki, mutta sieltä sain 2 rullaa filmiä, koska matkassa olevat alkoivat olla jo täynnä. Myyjä myös neuvoi miten löydän paikallisen postin. Tie postille ei kuitenkaan ollut helppo (minun ja myyjän 300 m käsitteet eivät osuneet yksiin), mutta lopulta 600-700m kävelyn jälkeen, kun sen löysin, se oli yllättäen kiinni. Itse asiassa lähes kaikki Itävaltalaiset liikkeet ovat kiinni 12.00-13.00/13.30, mikä johtunee lainsäädännöstä? No viereisessä buotigue-liikkeessä kuitenkin oli ovat auki ja jopa postimerkkejä myytävänä, joten merkit kortteihin ja kortit postilaatikkoon.

Kävin vielä hotellilla ottamassa kuvan siitä, ennen kuin suuntasin A12 moottoritielle kohti Saksaa.

Rajaa ei autobahnalla ajaessa oikeastaan huomannut muusta kuin, että jokainen liittymä oli merkitty ausfart kyltillä, sen jälkeen kun Saksan maaperälle oli siirrytty. Vaikka mukana oli jo laaja euroopan kartta päätin ensimmäiseltä sopivalta taukopaikalta ostaa vielä erillisen Saksan kartan (8,90 €), ihan vain turhia eksymisiä välttääkseni.

Muncheniin ja ohitusmoottoritie 99:lle saakka kaikki sujui varsin mukavasti, mutta sitten aivan yhtäkkiä kaikki yksinkertaisesti pysähtyi. Alle 10 km matkaan meni lopulta melkein 100 min aikaa, onneksi musiikkivalikoima oli kirjava, sillä muutoin olisi kyllä palanut hermot. Mitn näkyvää syytä ei ruuhkaan ollut, ainoastaan se, että liikennettä yksinkertaisesti oli liikaa.

Ruuhkan jälkeen tavoitteena oli löytää Dachaun keskitysleirimuseo, jonne ajaminen ei kuitenkaan ollut mitenkään helppoa. Ensimmäisen liittymän jälkeen (moottoritieltä poistuminen) poistuin myöls kartalta ja ajoin lähinnä kohti tiettyä ilmansuuntaa kohti. Lopulta pysähdyin paikalliselle Esso huoltoasemalle kysymään ajo ohjeita ja erinomaisten ohjeiden avulla löysin lopulta perille. Tosin ruuhka oli vienyt juuri passelin museossa vierailuajan verran aikaa, joten parkkialueelle kääntyessäni kello oli 16.47 ja infomies kertoi, että museo suljetaan klo 17.00. Eli käynti jäi seuraavaan kertaan.

Museon jälkeen suunnistin takasin Autobahnalle 93 kohti Ulmia.

Vähän 18.00 jälkeen vatsa ilmoitti jälleen, että olisi aika syödä, niinpä pidin ruokapaussin Burgaussa. Paikallinen pyttipannu maksoi 6,90 € ja oli varsin täyttävä annos.

Ulmin jälkeen oli aika suunnata kohti pohjoista ja jatkaa matkaa Autabahnaa nro 7 pitkin.

Rothenburgiin ehdin mukavasti illaksi (20.00), vaikka hotelli Merian (best western) ei kylläkään heti löytynyt. Ajoin sen ohi 2 eri otteeseen, ennen kuin menin viereiselle huoltoasemalle kysymään ajo-ohjeita. Sokea suhailu ympäri kaupunkia nauratti itseäkin ja totesin, että hyvä kun olin ostanut myös Saksan kartan, vaikka koko maan läpi pääsi 7 tietä ajaen.

Yö ja aamupala hotelli Merianissa maksoi 67 €.

Klo Km
09,50 1577 km, Kohti kaiserliftiä, +16 C, aurinko paistaa
10,05 1580 km, Kaiserlift
12,30 1580 km, takaisin autolla
13,10 1586 km, kohti Saksaa, + 24 C, aurinkoista
13,30 1611 km, Saksassa, Autobahn 93 à Muncheniiin
14,00 1647 km, Taukopaikka Shell, Saksan kartta 8,90 €
14,34 1673 km, tie ruuhkaantunut, jo 10 min ajettu kävelyvauhtia
15,00 1676 km, edelleen ruuhkaa
15,30 1678 km, edelleen tie jumissa
15,50 1684 km, ruuhka hellittää, nopeus jo 40 km/h
16,05 1695 km, Ruuhka ohi, 92 km/h taas
16,30  1712 km, Essolta ajovinkit Dachaun kuolemanleirimuseoon
17,00 1727 km, Dachaun K2-leiri löytyi, mutta meni juuri kiinni
17,30 1770 km, Augsburg, +24 C, aurinkoa
18,00 1810 km, Burgau, ruokapaussi, Pyttipannu 6,90 €
18,18 1810 km, takaisin Autobahnalle
18,40 1840 km, Ulm, kohti pohjoista, Autobahn 7 pitkin
19,02 1876 km, Heidenheim-Aalen, + 19 C
19,25 1907 km, Virngrond tunnel, 469 m, +21 C, aurinkoista
20,00 1950 km, perillä Rothenburgissa, hotellia etsin
20,10 1960 km, Hotelli Merian, aurinko laskee, + 19 C

Päivän ajo 383 km   Kulut 69 € + 6,90 € +

23.08.2002 Perjantai

Totuttuun tapaan klo 07.30 kello soi ja aamutoimien jölkeen suuntasin aamupalalle. Aamiainen oli erikoinen, kahvi tuotiin 1 hengen termarissa ja keitetty munakin tehtiin vasta tilauksesta! Olo oli kuin olisi ollut isompanakin herrana liikenteessä.

Aamiaisen jälkeen kasasin taas kamat ja lampsin maksamaan laskun. Receptionista varmistin, että auto kamoineen saisi olla hotellin parkissa sen aikaa, kun piipahtaisin Rothenburgin vanhassa kaupungissa, mikä luonnollisesti onnistui.

Vanha kaupunki oli uskomattoman hieno paikka, mutta oma käyntini oli lähinnä raapaisu pintaan. Tarkempi tutustuminen kaikkiin vanhan kaupungin nähtävyyksiin olisi vienyt ainakin 2-3 päivää. Koska en ollut em. aikaa varannut kaupungissa kiertelyyn, tyydyin kiertelemään ja kuvailemaan paikkoja, sen minkä vain Japanilaisilta ryhmäturisteilta kykenin (massa jyräsi myös vanhassa kaupungissa).

2 tunnin seikkailun jälkeen palasin takaisin autolle. Hotellissa kävin vielä varaamassa seuraavan yön petipaikan (best western, Baunatal), ennen kuin lähdin liikenteeseen.

Juuri kaupungista poistuessani mieleen tuli lähettämättömät kortit, jotka olin vanhasta kaupungista ostanut. Niinpä tein U-käännöksen takaisin keskustaan ja kävin kortit kirjoittamassa yhdessä kahvilassa, ennen kuin lopulta jatkoin matkaa Rothenburgista pohjoiseen.

Yhden ruuhkan ja kolarin jälkeen olin Baunatalissa hyvissä ajoin jo n. klo 15.00 aikaan.

Hotelli ei kuitenkaan ollut heti päätien varressa, joten aikani seikkailtua pysähdyin RATIO-nimisen marketin pihaan ja lähdin etsimään vinkkejä hotellin sijainnista. Aikani liikkeessä pyörittyäni osuin pienen amtkatoimiston tiskille, josta kysyin neuvoa. Nuorta naisvirkailijaa hieman ”hävetti”, kun ei osannut heti suoralta kädeltä hotellin sijaintia neuvoa, vaan joutui apua esimieheltään kysymään.

Vinkkien perusteella hotelli löytyi vaivatta ja illalla kävin pienen mutkan kylillä pyörimässä ja Kasselissa Burger Kingissä aterioimassa. Illalla alkoi satamaan ja unten maille menin tulvat mielessäni.

 
Klo Km
09,00 1960 km, vanhaan kaupunkiin
10,50 1960 km, nähty on, auto pesuun
11,11 1961 km, auto pesty 15,30 €
11,30 1964 km, ai niin, postikortit
12,00 1964 km, kortit postissa
12,25 2000 km, kolari, Mitsu päin aitaa
13,00 2054 km, aurinkoa + 26 C
13,30 2102 km, pilvistä, +22 C
13,52 2130 km, tie tukossa, + 25 C
14,00 2132 km, Edelleen, + 26 C
14,13 2137 km, tie auki
14,30 2160 km, aurinkoista, + 25 C
15,13 2220 km, Baunatal
15,25 2223 km, RATIO-market
16,50 2223 km, Olipa iso kauppa

Klo Km
17,05 2228 km, Hotelli Ambassador
17,30  2228 km, Kaupungille
19,40 2245 km, Takaisin hotellilla

Päivän ajo 285 km

Kulut 67,90 + 150 = 217 €
 
{mospagebreak}

Aamu alkoi tuttuun tapaan 07,30 kellon pirinällä. Tarpeellisten aamumanöövereiden jälkeen suuntasin aamupalalle, joka oli saksalaiseen tapaan juuri sellainen, kuin hotelliaamupalan pitää. Kahvia, mehua, leipää, jogurttia, mysliä ja kananmuna ja kun kaikki oli rauhassa nautittu, saattoi päivä alkaa.

Laskua maksaessa ilmeni reissun ensimmäinen ropsi, nimittäin Nordean Master Card pankkikortti ei enää toiminutkaan, niin kuin piti. Respa koitti korttia useamman kerran, mutta magneettijuovan pyyhintäyrityksistä huolimatta kortti ei toiminut. Näin ollen olin pakotettu maksamaan yöpymisen käteisellä, vaikka olin suunnitellut käyttäväni sitä korttien ja vastaavien pikkuostosten lunastamiseen.

Yllättävästä ongelmasta johtuen, 7 autobahnalle kurvatessani (tiedossa oli pitkä päivä, joten naähtävyydet ja vastaavat sai tällä kertaa jäädä) matkassa oli kurja olo (MasterCardin vuoksi), kaikki tavarat (vielä ei ollut tarvinnut irtaimistoa realisoida) ja 29,80 € käteistä! Muiden autobahnalla ajavien tahtiin päästyäni, ajotietokone näytti jäljellä olevan bensan riittävän n. 240 km ajoon.

2 tunnin ajon ajon jälkeen alkoi olla sellainen olo, että on pakko tankata (huoltoasemia ei kuitenkaan ihan 5 km välein ollut), niinpä erkanin Saksalaisella tehokkuudella rakennetulle Ariel asemalle, jossa oli 10 eri tankkauspistettä. Ensin pohdin kehtaanko käydä sisällä kysymässä, josko myyjä voisi kokeilla, toimiiko korttini, mutta sitten mieleeni tuli, että jos siinä tarvitsee muistaa tunnusluku (jota en muistanut), että parempi tankata viimeisillä käteisvaroilla niin paljon, kuin sillä vain irtoaa. Niinpä tankkasin 29,50 € arvosta (30 c jätin taskuun, koska pienimmät kolikot olivat 1 ja 2 c arvoisia, en yksinkertaisesti kehdannut niitä tiskille kantaa!) ja sain tankkiin 27,73 ltr menovettä.

Onnistuneesta tankkauksessa piristyneenä matka taittui taas hetken aikaa varsin mukavasti, kunnes tyhjästä ilmestyvät ruuhkat veivät fiiliksen. Ei sillä, että matkaa olisi pitänyt kiiruhtaa, mutta olisi niillä vähillä bensalitroilla mielellään matkaakin tehnyt, eikä vain tyhjäkäynnillä paikallaan seissyt!

Elben tunnelia edeltävä ruuhka onneksi oli viimeinen ja sen jälkeen matka eteni taas tuttuun tapaan 95 km/h tasanopeussäätimen hoitaessa työt.

Entisellä rajapisteellä oli pakko hieman himmata, sillä tien varressa oli edelleen 60 km/h rajoitus merkit, vaikka itse ”fyysinen” raja olikin jo jokunen vuosi sitten poistunut. Vanhat Raja- ja Tulliviranomaisten rakennukset ja toimitilat olivat edelleen paikoillaan, mutta muistuttivat lähinnä lännen elokuvien autiokaupunkien laitamilla olevia taloja, sillä olivat yltäpäältä pölyssä ja täynnä hämähäkin seittejä pelkkää käyttämättömyyttään.

Rajan jälkeen alkoi jälleen huolellinen matemaattisten laskutoimitusten päässä suorittaminen, koska ajotietokone alkoi hiljalleen neuvomaan tankkausta, sillä matkaa oli kuitenkin kertynyt taas jo melkein  400 km edellisestä tankkauksesta, joka ei ollut kuitenkaan tankkia täyteen saattanut.

Eli Kolding vai Århus? Lopulta päätin koittaa onneani Koldingissa ja se kannatti.

Moottoritieltä poistuttuani ensimmäinen vastaan osunut huoltoasema oli Shell. Pihaan kurvatessani mietin taktiikkaa, kuinka selittäisin huoltoaseman henkilökunnalle kiusallisen korttiongelmani, mutta todettuani henkilökunnan olevan suurin piirtein minun ikäistä väkeä (27 v), kerroin tarinani heille lopulta kuin parhaille kavereilleni.

Pojat olivat kovasti ymmärtäväisiä ja koittivat korttia, joka yllättäen toimi, niin kuin pitikin. Niinpä tankkasin tankin täyteen ja ostin itsellekin jotain purtavaa (Hodari + Juoma), ennen kuin kiitin palveluista ja suuntasin takaisin moottoritielle.

Århusin ja Ålborgin kautta matka jatkui kohti pohjoista ja Lokkenia.

Ålborgissa kaikki tuntui tutulta, olinhan ollut siellä 3 viikon UNMILPOC-kurssilla ennen reissuun lähtöä.

Lokkeniin saavuttuani kävin SpielHallenista kysymässä neuvoa, mistä löytyäisin paikallisen IPA-talon (Internation Police Association) ja saamieni vinkkien perusteella talo löytyi ilman suurempia etsintöjä. Asiassa oli vain 1 ongelma, nimittäin talo oli täynnä ja vapautuisi vasta seuraavana päivänä, mutta olin jotakuinkin varautunut siihen (en ollut pystynyt varaamaan yöpymistä Kosvosta käsin, koska Internet ei ollut toiminut) ja niin suuntasinkin viereiselle Lokken FamiljeCamping-leirintäelueelle, jossa oli B&B majoitusta.

Jälleen selitin kortti ongelmani liikkeen pitäjälle ja ihmetykseni oli suuri, kun rouva sanoi, että kyllä se toimii. Niinpä jäin leirialueelle yöksi ja maksoin yöpymisen heti ennakkoon.

Maksamisen jälkeen lompsin suoraan sänkyyn, sillä matkaa oli kertynyt päivän mittaan lähes 850 km.

 
Klo Km
09, 10 2245 km, kaikki valmista
10,00 2314 km, pilvistä +19 C
10,30 2357 km, aurinkoista +22 C
10,38 2369 km, liikenne jumissa
11,00 2404 km, aurinkoista
11,11 2419 km, tankkaus 29,50€/27,73l
11,27 2419 km, takaisin tielle
11,40 2431 km, tietyö, liikenne jumissa
12,00 2458 km, +24 C
12,04 2462 km, Allertal, tie jumissa
12,08  2464 km, ruuhka ohi
12,11 2467 km, ruuhkaa
12,19 2469 km, ruuhka ohi
12,24 2472 km, ruuhkaa
12,36 2475 km, ruuhka ohi
12,39 2479 km, ruuhkaa
12,44 2480 km, ruuhka ohi
13,00 2493 km, ruuhkat toiv. Ohi?
13,05 2500 km, +25 C
13,31 2540 km, Felnsburg (raja) ~200
 

Klo Km
14,00 2571 km, Hampuri ja Elbe tunneli
14,25 2579 km, tunneli läpi, +27 C
15,00 2630 km, Flensburgiin ~100 km
15,30 2678 km, Tietyö, Flensburgiin~50
16,00 2721 km, rajalle vajaa 10 km
16,15 2743 km, Tanskan puolella jo
17,00 2811 km, + 25 C
17,10  2816 km, Kolding,Shell,tankkaus
17,30 2816 km, Tielle taas
18,00 2858 km, Århus ~60 km, +24 C
18,30 2912 km, Århus kohdalla
19,00 2954 km, Randers, +24 C
19,30 3000 km, Ålborg, 34 km, +21 C
20,00 3043 km, Norresundby, +22 C
20,35 3087 km, Lokken
20,45 3089 km, IPA-talo, täynnä
20,55 3092 km, Leirintäalue, päivä ohi.

Päivän ajo 847 km

Kulut 56 € + 75,85 € + 47,14 €

25.08.2002 Sunnuntai

Hyvin nukutun yön jälkeen nousin jälleen tavaksi tulleeseen 07.30 aikaan, vekkari kun oli asetettu siihen aikaan herättämään. Normaalien aamurutiinien jälkeen keräsin kamppeet, siivosin huoneen, vein tavarat autolle ja suuntasin hieman nälkäsenä haukkaamaan hintaan sisältynyttä aamupalaa.

Aamupala oli tosin hieman pettymys, sillä se oli lähinnä aavistus siitä, mihin viikonmittaan oli ehtinyt jo tottua. 1 Hlön termari kahvia (2 kuppia), yksittäispakattu kahvikerma (10 ml), samoin yksittäispakattu voi (10 gr), kuten myös marmeladikin (15 gr), ja sämpylä, joka oli halkaistu. Kahviin oli myös työmiehen annos sokeria (2 palaa).

Sen kummemmin kapinoimatta toki söin kaiken, mitä tarjottiin, mutta eipä sillä nälkä mihinkään lähtenyt.

Aamupalan jälkeen tuumin lähettäväni muutaman Lokken kortin majapaikasta, mutta jälleen kerran Master-Card päätti olla toimimatta! Emäntä ihmetteli kovasti ja kyseli, että "onko kortti sama kuin eilen?" Niinpä jäi kortit lähettämättä ja jälkiruoka jäätelöt ostamatta, sillä käteistä tanskan valuuttaa ei lompakkoon ollut matkan varrella kertynyt.

Allapäin ja siis ilman minkään valtakunnan valuuttaa, epävarma Master Card mukana suuntasin kohti Lokkenin rantaa tarkoituksena vain kuluttaa aikaa, koska laiva lähtisi vasta illalla, eikä matkaa Frederikshavniin ollut kuin reilu 150 km. Auton parkkeerasin Tourist Bureaun pihaan, mistä kävelin jalkapatikassa rannalle.

Fiilistelin raitista ilmaa, kuvasin rannalla olleita kalastusaluksia ja muita mielenkiintoisia rantahiekalla olleita kohteita. Kävin myös hieman pohjoisempana rannalla ja autoin rannan poikki virranneen sillan yli yrittäneen ja kiinni jääneitä autoja ja kuvasin rannan pohjoispäässä olleita WWII aikaisia "atlantin vallin" betonibunkkereita.

2 tunnin seikkailun jälkeen totesin nähneeni kaiken ja suuntasin Hirtshalsin kautta kohti Tanskan pohjoiskärkeä, Skagenia.

Skagenin pohjoisrannan yleisöparkki olisi maksanut (9-18, joka päivä), joten olin pakotettu ajamaan läheisen majakan pihalle parkkiin, sillä siinä sai sentään parkkeerata ilmaiseksi. Siitä jatkoin matkaa jalan ja kävelin aikani kuluksi siis Tanskan pohjoisimpaan niemen kärkeen, missä tanska loppuu ja atlantti alkaa. Muutaman kuvan otettuani ja väen paljoutta iihmeteltyäni palasin autolla ja olin tyytyväinen kovasti lisääntyneestä yleisestä nippelitietoudestani, kun en korttejakaan voinut lähettää, koska kortti ei toiminut. Niinpä sen kummemmin aikaa enempiä Skagenissa viettämättä suuntasin kulkuni Frederikshavnia kohti, jonne oli matkaa hieman reilu 45 km.

Frederikshavniin päästyäni ajoin suoraan satamaan kysymään olisiko laivan vaihtomahdollinen, mutta ostamallani superalelipulla se ei ollut mahdollista, vaan hinta lisä olisi ollut +200 sek, joten oli tyytyminen alkuperäiseen aikatauluun ja aloittaa 8 tunnin odottelu, sillä laiva lähtisi vasta 22.30.

Satama käynnin jälkeen etsin autolle suojaisen ilmaisen parkkiruudun ja lähdin tutustumaan kaupunkiin kävellen. Tarkoitukseni oli löytää ruokapaikka, jossa kuitin voisi simppelisti allekirjoittaa ja siten siis saada ruokailtua ilman koodia, jota en muistanut, mutta lähes 2 tunnin kävelyn jälkeen totesin sen olevan jotakuinkin mahdotonta, sillä koko kaupunki tuntui olevan enemmän tai vähemmän kiinni.

Kävelyn jälkeen palasin autolleni ja lähdin ajelemaan F-havnin reunamia ja lopulta löysin itseni Niels Joel Kanoner-nimiseltä historialliselta museo alueelta. Paikka kertoi tarinan laivasta, sen tykeistä ja kuinka ne WWII aikana joutuivat F-Havnin taustalla nousevalle kukkulalle.

Harmitti kovasti, kun saapuessani viimeinen ilmainen kiertotutustuminen alueeseen oli jo alkanut ja aika alkoi olla vähissä samaan tyyliin kuin Dachaussa, mutta pikaisesti ehdin kiertämään suurimman osan alueesta ja ehdin jopa tutustumaan pienoismalliin, joka tykkipuolustusasemasta oli yhteen museon rakennuksista tehty. Ilmaisen esitteen mukaan kopattuani olikin jo aika siirtyä eteenpäin, sillä paikka oli menossa kiinni ja kello oli tulossa 17.00.

Museokiertueen jälkeen alkoi jälleen nälkä kurnimaan, joten päätin koittaa onneani ja menin keskustan Shellille ja yllätykseni oli suuri, sillä Master toimi jälleen. Niinpä latasin muovikassin täyteen ruokaa Shellin Quickshopista, jotta nälkä ei pääsisi enää yllättämään ja siirryin nauttimaan ansaittua apetta sataman 12 tunnin odotteluparkkiin.

Iltapäivä (klo 17.30-21.20) menikin sitten autossa istuessa ja eväitä syödessä, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Lippuluukulla käytyäni kaikki meni kuin elokuvissa ikään ja nauratti SFF toiminta Kreikassa, koska siitä sekoilusta ei ollut tietoakaan Stena Linen laivaa lastatessa. Netin kautta tilaamani liput tarkastettiin viikoodilaitteella ja sen jälkeen ilmoitettiin sisäänajokaista, jota pitäisi käyttää, tämän jälkeen vain odotettiin, että vihreä sisäänajorampin valo syttyi ja sitten ajettiin siististi jonossa sisään. Koko toimitukseen ei mennyt kuin muuan minuutti, pisteet siitä.

Laivassa ei ollut juurikaan väkeä, joten siitä ei juuri kerrottavaa irtoa. Pakolliset Taxfree ostokset tuli tehtyä, sillä Master toimi yllättäen myös laivalla.

Göteborgiin saavuttiin aikataulussa ja ulos laivasta pääsin jouhevasti muutamassa minuutissa. Matkan aikana oli ollut hyvin aikaa tutustua GBG:n hotelli tarjontaan, mutta yllätys ei ollut suuri, kun lähes järjestään kaikki sanoivat, että kortti ei toimi! 4:nessä hotellissa jossa kortti olisi toiminut, ei ollut parkkipaikkaa ja sijainti oli aivan keskustassa, joten jätin vaihtoehdon ottamatta. 5:nessä ei ollut yävahtia ja puhelin vastaaja kertoi hotellin aukeavan aamulla 07.00, niinpä kyllästyneenä olooni palasin satamaan ja parkkeerasin suurimman valotolpan juureen ja kömmin farkku Volvon paksiin nukkumaan hieman ennen 04.00 yöllä.

 
Klo Km
08,40 3092 km, valmis tanskapäivään
08,45 3094 km, Turist Bureau piha
10,40 3094 km, Lokken ja ranta nähty
11,00 3104 km, Rujberg, + 22 C
11,34 3136 km, Hirthals, kohti Skagenia
12,04 3174 km, + 22 C
12,18 3184 km, Skagen, pohjoistanska
13,18 3184 km, ei rahaa, ei kortteja
13,30 3195 km, kohti F-Havnia, + 23 C
14,04 3229 km, F-Havn, satama, 8 h
14,15  3230 km, auto parkissa
16,05 3230 km, Taas ajelemaan
16,25 3241 km, Niels Joel Kanon
16,55 3241 km, Back to the city
17,05 3248 km, Shell ja ruokien osto
17,20 3248 km, sitten syömään
17,28 3250 km, satama 12 h parkki
21,20 3251 km, Lippuluukulle
21,50 3251 km, Laiva purkaa, hetki...
21,55 3251 km, Laiva tyhjä, ensin rekat
22,05 3251 km, Auto laivassa
01,50 3251 km, Laivasta ulos
02,00 3255 km, Spar hotel major
02,08 3255 km, Master EI toimi
03,45 3273 km, Vittu, auto YÖ
 

Päivän ajo 181 km

Kulut Shell ruoat 14,11 €
 
26.08.2002 Maanantai

Äärimmäisen heikosti nukutun yön (hyvin olosuhteisiin nähden) heräsin hieman 07.00 jälkeen auton takakontista ja kampesin ulos autosta. Hygienia tavarat löydettyäni, loikin Stena Linen satamarakennukseen aamupesulle, kun ei muutakaan paikkaa em. Toimille lähistöllä ollut. Tarpeellisten helpotusten jälkeen takaisin autolle ja lastaamaan tavarat paikoilleen (kamoja oli pitänyt nukkumista varten järjestellä hieman uusiksi, sillä paksi oli ääriään myöten täynnä tavaraa). Kun kaikki oli muuten valmista päivää varten oli vuorossa aamupala autossa (edellispäivän eväitä syöden) ruotsinkielisiä uutisia kuunnellen. Kun Shellin ruokapussi oli syöty, olikin jo aika siirtyä kohti Torslandaa ja Volvon tehtaita.

Heti alkuun löytyi passelilta kuullostava Tech & Bil support, joka kuitenkin osoittautui vääräksi paikaksi, koska auto oli TDS-myynnin kautta tehtaalta lähtenyt. Osastolta saamieni erinomaisten ajo-ohjeiden myötä TDS-Sales puoli löytyikin n. kilometrin päästä ja siellä teknikko vahvisti Sub Wooferin liitin epäilyt vääriksi, eli omassa autossani ei ollut sitä liitintä, mihin subbarin saisi suoraan asennettua, vaan asentaminen vaati mukana tulleen johtosarjan käyttöä. Samaan hengenvetoon, kun teknikko lateli Sub Wooferin todellista olemusta, hän myös tarjosi ystävällisesti asennusapua, mutta totesin sen olevan toissijainen asia sillä hetkellä, koska matkaakin oli vielä jäljellä. Sen sijaan varmistin vielä, että tilaamani Volvon 17” Titan vanteet todellakin sopisivat tähän uuteenkin V70 malliin (et luku muuttunut vanhasta mallista) ja varmuuden saatuani (teknikko kävi tarkistamassa oikein Kataloogista) jatkoin matkaa kohti Tukholmaa.

Erinomaisten tieopasteiden avulla suuntiminen GBG:stä Tukholman suuntaan oli pala kakkua, vaikka lopulta totesinkin olevani pohjoisella reitillä, kun alkuun luulin ajaneeni eteläistä vaihtoehtoa.

Matka eteni mukavasti tasanoudella ajellen, kunnes Södertäljessä oli jälleen aika tankkailla autoa. Ensimmäisen erkanemisrampin ohi ajettuani löysin itseni lopulta Malmön väylältä, jolta onneksi oli taajama liittymä Södertäljeen, ei kun sitä pitkin kohti keskustaa ja ensimmäiselle Statoil-asemalle.

Huoltoasemalla selvitin saman tarinan kuin aiemminkin ja mikä oli jo lähes tavaksi tullut ja kas kortti päätti tällä kertaa toimia. Ei muuta kuin tankki täyteen ja isot kiitokset myyjälle.

Södertäljestä jatkoin matkaa kohti Rönningeä, jossa oli tarkoitus tavata Titan vanteiden myyjä David. Hänen antamien ohjeiden mukaan matkaa ei pitänyt olla enää pitkästi ja pian Rönningen liittymä osuikin kohdalle ja siitä suuntasin kohti kylän keskustaa. Matkan varrella vastaan tuli erinomainen opastekartta, jonka avulla oli helppo hahmottaa Davidin tarkoittamat paikat ja lopulta löysinkin varsin helposti Davidin kämpälle.

Perille päästyäni soitin Davidille, mutta hän oli vielä töissä ja sanoi, että menisi ainakin 17.00 saakka, joten sanoi soittavansa tyttökaverilleen, joka tulisi antamaan vanteet muutaman minuutin kuluttua.

Eipä ehtinyt kymmentä minuuttia kulua, kun Mia saapui Volvollaan ja avasi autotallin oven ja kysyi, että onko nämä ne vanteet? Niinpä pakkasimme valssit autoon ja hän soitti varmistus soiton Davidille, että antaa mukaan oikeat pultit, jotka vanteisiin kuuluvat. Rehkimisen jälkeen joimme lasilliset mehua ja rupattelimme hetken, kunnes jatkoin matkaa. Näin oli saatettu loppuun elämäni tähän mennessä oudoin kauppa, sillä en koskaan edes nähnyt myyjää, vaikka netissä kaupan sovimme ja hakupäivänä vielä puhelimessa puhuimmekin.

Ilta meni lupsakasti ajellessa. 18.00 aikaan alkoi nälättää ja väsyttää, joten pidin rattoisan ruokapaussiin Gävle Bron taukopaikalla. Paussin jälkeen jatkoin matkaa, tavoitteena ehtiä aina Sundsvalliin saakka. Ajallisesti hommassa ei todellakaan ollut mitn ongelmaa, mutta Master Card ongelmien myötä alussa mielessä ollut reipas seikkailu henki oli hiljalleen vaihtumassa lähes 8:nnen viikon kinestä ja viimeisen viikon paskahommia pohtivaksi vitutukseksi.

Matka teko sujui siis ongelmitta, olihan alla lähes uusi Volvo V70, mitä nyt 1 tietyöosuus oli ennen Sundvallia, mutta perillä Sundvallissa jatkui edellisen illan majoitusongelmat, jotka johtuivat yksinkertaisesti siitä syystä, että Master Card ei toiminut!

3 eri hotellia kävin läpi ja kaikissa sama homma, kortti EI käy, olemme pahoillamme, emme voi auttaa. Viimeisenä mahdollisuutena oli Best Western ketjun hotelli, jonka hotelleissa olin yöpynyt Itävallassa ja Saksassa, mutta sielläkään kortti EI toiminut. Kaikesta huolimatta, respan väki taisi hieman sääliä väsyneen näköistä matkamiestä ja hyväksyi minut sisään, sillä ehdolla, että jätän passin ja kortin respaan ja selvittelen asiaa aamulla virkeämmin ajatuksin.

Olin enemmän kuin kiitollinen tästä tarjouksesta, otin huoneen,  painuin suihkuun ja saman tien punkkaan ja nukuin kuin tukki

 
Klo Km
08,00 3273 km, Valmis Ruotsiin
08,14 3285 km, Torslanda, Tech & Bil
08,30 3287 km, TDS-osasto
09,00 3306 km, Stockaa kohti
09,32 3351 km, 436 km Tukhomaan
10,01 3393 km, Vara, STC 393 km +22 10,34 3444 km, Götene, STC ~336 km
11,00 3483 km, STC 300 km, +23 C
11,30 3526 km, Brosjön, + 24 C
12,00 3568 km, Örebro 13 km, STC 195
12,30  3612 km, Arboga 20 km +25
13,11 3673 km, STC 111 km, + 27
13,31 3703 km, + 26
14,00 3742 km, Södertälje ~10 km
14,15 3756 km, Stälje tankkaus, +28 C
14,21 3756 km, Etiäpäin
14,50 3772 km, David, Rönninge
15,30 3772 km, Vanteet kyydissä, tielle
16,00 3815 km, Pohjois-Stocka
16,30 3856 km, Uppsala 16 km, +27 C
17,00 3885 km, Ohi Uppsalan, +27 C
17,30 3923 km, Gävle 50 km, +25 C
18,00 3964 km, Gävle 9 km, +25 C
18,05 3972 km, GävleBro, tauko, +26 C
18,40 3972 km, Huilattu, +26 C
18,49 3984 km, mittari ilma 23,9 tie 30
19,00 4000 km, +24 C
19,13 4019 km, Tietyö, +23 C
19,16 4023 km, Tietyö loppu
19,30 4043 km, +20 C
20,00 4086 km, Sundsvall ~100 km, +19
20,35 4137 km, Sundsvall ~50 km, +17
21,00 4174 km, Sundsvall ~12 km, + 18
21,14 4185 km, Sundsvall, Hotelliin?
22,00 4193 km, Kortti ei toimi…
21,14 4201 km, Best Western, Jee!

Päivän ajo 926 km

Kulut Bensa 69,76 €, Päivällinen 10,22 €
 
27.08.2002 Tiistai

Loistavasti nukutun yön jälkeen nousin tavaksi tulleeseen tyyliin aikaisin aamulla ja kävin mukavasti herättävässä suihkussa. Tarkastettuani huoneen ja pakattuani tavarat, vein kamppeet alakerran aulaan ja suunnistin aamiaiselle.

Maukkaan aamiasen jälkeen homma romahtikin sitten totaalisesti. Respan väki oli luonnollisesti vaihtunut aamulla ja edeltäneen illan ymmärtäväisestä ja ystävällisestä palveluhengestä ei ollut tietoakaan, vaan respaa tyrannisoi kaikkien aikojen suurin ….pää, oikea tanttojen tantta ja ymmärtämättömyyden huippu, lähinnä HIRVIÖTÄ musituttanut AKKA.

Tylyn tiukkaan tyyliin, ilmoitti ykskantaan, kertoessani asiaani, että jos et maksa, hälytämme poliisit ja sillä selvä. Yritin selvittää, että tarvitsen passiani ja korttiani saadakseni rahaa pankista (kuten olin nostanut Itävallassa ja Saksassa), mutta AKKA ei aikonutkaan ymmärtää. Ehdotin, että joku voisi tulla kanssani varmistamaan, etten karkaa maksamatta, ei vaikutusta. Näytin Suomen poliisin virkamerkkiä, että minä olen  luotettava henkilö, ei minkäänlaista kiinnostuksen väristystäkään. VITTU!

Olin aivan hajalla, ennen kuin mieleen nousi ajatus omalle isäukolle soittamisesta. Kerroin tilanteen ja pyysin käymään häntä maksamassa em. Laskun suoraan hotellin Nordea-tilille ja lähettämään maksutapahtumasta kuitin hotellin respaan. Kas kummaa, tämä järjestely onnistui ja myös kävi respan HIRVIÖLLE ja faksin saavuttua olin vapaa vankilasta, johon tuskin tulee enää ikinä astuttua.

Loopupäivä kuluikin lupsakasti ajellen, kunnes pankkikortti aiheutti seuraavan ongelma Skellefteån
OK-8Q huoltoasemalla. Ensin olin toki koittanut Shelliä ja Statoilia, mutta kumpikaan niistä ei ollut hyväksynyt korttiani, joten kävin kolmannella asemalla koittamassa (olivat vierekkäin) ja siellä ennakko testi onnistui, joten tankkasin tankin täyteen. Tankkauksen jälkeen maksu EI yllättäen kuitenkaan enää onnistunutkaan ja niinpä oliin jällean ahtaassa paikassa, kiitos paskan Master Cardin!

No aamusta viisastuneena kerroin mahdollisen ratkaisumallin ja soittelin suoraan Suomeen. Ensin töihin, jotta sain oman pankkini numeron ja sitten tietenkin pankkiin. Muuten kaikki meni hyvin, mutta koko ajan asiassa täytyi taistella Suomen koko ajan lähestyvää virka-ajan päättymistä vastaan.

Lopulta kun hultoaseman päällikkö oli saanut Nordea-Kemijärven lähettämän faksin siitä, että he ovat suorittaneet maksun suoraan minun tililtä hänen huoltoaseman tilille saatoin rehellisin mielin jatkaa matkaa. Huoltiksen pomo lupasi ottaa minut jopa töihin nähtyään ”nokkelan” ja nopean ratkaisun niinkin legendaariseen ongelmaan, kuin RAHA.

Tornioon saavuin lopulta liian myöhässä ehtiäkseni ajamaan suoraan kotiin, sillä Autoverotullaus oli mennyt kiinni jo ajat sitten (auki vain virka-aikana). Niinpä soittelin Tornion poliisilaitokselle ja kyselin poikien yhdistyksen kämpän sijaintia. Lopulta sovimme, että käyn hakemassa avaimen suoraan laitokselta ja kaikeksi päätteeksi pojat ajoivat minut suoraan mökin pihaan, eksymisen välttämiseksi. Illalla lämmittelin saunan ja hain läheiseltä kioskilta hieman purtavaa, ennen kuin menin enemmän kuin tyytyväisenä nukkumaan, sillä olinhan jo Suomen puolella ja saatoin selvittää ongelmat edes omalla kotimaisella.

Lisäksi tilannetta helpotti myös Mission myötä haltuun tullut Sampo-Leonian pankkikortti, jossa oli myös virtaa, joten hajonneen Master Cardin ongelmineen saatoin unohtaa hyvillä mielin.
 
Klo Km
08,30 4201 km, BW ei päästä ulos
09,50 4201 km, Homma selvä
10,00 4212 km, Tie 23,5 ilma 20,8
10,30 4253 km, Härnosand, +23 C
11,00 4294 km, Haparanda 570 km, +22
11,31 4341 km, Haparanda 525 km, +22
12,00 4379 km, Ö-Vik takana, +23 C
12,30 4425 km, +24 C
12,35 4431 km, Haparanda 426 km
12,39 4438 km, Tie 30,7 ilma 23,5
13,00  4470 km, Umeå, +25 C
13,30 4511 km, Skellefteå 96 km, +25
14,00 4556 km, Skellefteå 51 km, + 22
14,31 4602 km, +25 C
16,05 4607 km, Vihdoin tankattu, +27 C
16,28 4623 km, Tie 30,9 ilma 23,4
17,01 4673 km, Piteå 16 km, Raja 185 k
17,18 4698 km, Tie 28,4 ilma 23,7
17,30 4716 km, +23 C Tietyöt alkaa
18,00 4760 km, +22 C Tietyöt loppuu
18,08 4769 km, Tie 26,8 ilma 20,9
18,30 6803 km, +20 C
19,00 4846 km, + 20 C
19,12 4864 km, Tornio, raja, +20 C
19,55 4865 km, Poliisimökille
20,15 4878 km, Mökillä, saunomaan!
21,00 4888 km, Limua ja makkaraa

Päivän ajo 687 km

Kulut Hotelli 130 €, Bensa 410,96 sek, poliisien mökki 10 €, eväät 8 €.
 
 
28.08.2002 Keskiviikko
 

Aamulla hieman (30 min) totuttua aiemmin kello herätteli ja vihdoin oli viimeinen päivä alkanut. Normirutiinien lisäksi siivosin hieman, että Tornion poikien mökki jäisi edustavaan kuntoon, sillä iltapäivällä oli tiedossa Tornion poliisiyhdistyksen ”veljeskisat”, joissa oli mökin oli tarkoitus toimia kisakeskuksena.

Kun kaikki mökillä oli valmista, hain pojille vielä kopan olutta, jotta mahdollinen kisan jälkeinen nestehukka tulisi hoidettua heti pois.

Vähän ennen 09.00 olin sitten Tornian tullin autoverotusosastolla ja Matti Tjäderhanen juttusilla. Ukko oli kaikin puolin ok, eikä ainakaan omalla käytöksellään edustanut Tullille näissä asioissa mahdollista jopa ymmärtämätöntä linjaa, vaikka oma autoni oli vasta toinen Tornion kautta ennakkoon Suomeen tuotu muuttotavara-auto. Niinpä asiakirjojen täyttelyyn ei juurikaan turhia aikoja tuhlattu ja kun vapaamuotoinen sitoumus (muutto, maksu ja sijoittautuminen) ja muut virallisemmat paperit olivat valmiit, olikin maksun aika.

Kassalla täti alkoi tarkistaa tilin katetta soittamalla, koska kyseessä ollut vakuusmaksu oli yli 1000 €uron arvoinen (1700 €). Kun ymmärsin puhelun tarkoituksen, kerroin ystävällisesti, ettei tilillä sellaisia summia ollut, koska lainaa en ollut ehtinyt vielä hakea ja palkka maksettaisiin vasta perjantaina.

Niinpä jätin tullin tilat reiluksi tunniksi ja kävin hakemassa passelin summan Sampo-pankista, palasin lainan saatuani takaisin tulliin ja maksoin vakuuden.

Ennen Torniosta kotiin lähtöä, pakkasin vielä kaikki autoa koskevat tullipaperit yhteen nippuun, ettei ne menisi hukkaan ja suuntasin kohti Rovaniemeä.

Roissa kävin mutkan Wetterillä tehdäkseni Volvo-sopimuksen, mutta siihen olisi tarvinnut rekisterinumeron, joten asia jäi hautumaan ja odottelemaan auton rekisteröintiä, joka olisi ajankohtainen vasta lopullisen kotiinpaluun jälkeen.

Essolla poikkesin välipalalla ja etsin huolto-osaston hyllyltä Auto Glym vahoja, niitä kuitenkaan löytämättä jatkoin matkaa Shellille, josta niitä ei myöskään löytynyt, sen sijaan myyjä kertoi, että Roin Auto Osaset myy Glym tuotteita ja siellä poikettuani jatkoin kotiin Kemijärvelle.

Kotona olin vihdoin hieman 14.00 jälkeen ja kaikki tavarat autosta purettuani ajoin auton parkkiin.

29.08.2002 Torstai
 

Heti aamulla herättyäni ajoin auton laitokselle, pesin sen huolellisesti ja ajoin sen LP:n talliin tyhjään pilttuuseen, mihin se jäi odottelemaan tulevaa katsastusta ja rekisteröintiä.
 
 
Klo Km
07,50 4888 km, Mökki ok, Tornioon 17 C
08,10 4899 km, K-kauppa, kori pojille
08,30 4910 km, Koppa mökillä, Tulliin
08,50 4926 km, Tulli, paperit kuntoon
09,40 4927 km, Pankista rahaa
10,40 4928 km, Maksettu, kotiin, sataa
11,04 4963 km, Sataa, 16 C, Roi ~100
11,30 4998 km, Tihkua, 17 C Roi ~52
11,31 5000 km, 16 C, Roi 50 km
12,00 5035 km, 16 C, Roi 15 km
12,10  5049 km, Wetterillä
12,15 5049 km, Essolla lounastamassa
12,36 5049 km, Kotiapäin
13,04 5053 km, Roi, Osaset, A G vahat
13,30 5081 km, 18 C, Kemijärvi 60 km
14,00 4126 km, 16 C, Kemijärvi 15 km
14,10 4138 km, 16 C AO-piha, avaimet
14,15 5140 km, Vihdoin kotona

Torstai
10,00 5142 km, Auto pestynä tallissa

Päivän ajo 252 km

Kulut Tulli 1700 €, Esso 4,50 €, Roin Osaset  24 €.

Tero Hannuksela