Maailma muuttui kymmenen vuotta sitten syyskuun yhdentenätoista päivänä. Sen piti olla vain tavallinen tiistai. Kolme tornitaloa romahti ja autopommeja räjähteli New Yorkissa, Pentagonin seinään oli ilmestynyt reikä ja Shanksvillessä oli kuoppa. Maailma heräsi uuteen keskiviikkoon, josta alkoi maailman järjestyksessä uusi ajanlasku. Yhdysvallat otti tuolloin sen roolin, jota se oli koko kylmän sodan jälkeisen ajan valmistellut. Se ryhtyi toteuttamaan omaa haavettaan. USA sai ympärilleen halukkaita maita ystäviksi, tai ainakin suvaitsijoiksi ja loput tuomittiin olemaan piirin ulkopuolella. Muistanette kuuluisan lauseen: "Olette joko meidän puolella tai meitä vastaan". Suomenkin piti valita puolensa. Samalla Suomi näki mahdollisuuden lähentyä Yhdysvaltoja.

Poliitikkomme päättivät, että myös Suomi osallistuu Afganistanin operaatioon muiden rinnalla. Asiantuntijoita lukuunottamatta kukaan ei uskonut, että länsimaat ml Suomi juuttuisivat Afganistaniin yli kymmeneksi vuodeksi. Niin siinä kuitenkin kävi. Kaikessa sotilaallisessa toiminnassa pitäisi pitää mielessä sodankäynnin aapisen oppi ja juuri sitä kohtaa missä sanotaan uusista operaatioista: "Mieti valmiiksi miksi ja miten sinne mennään, ja miten sieltä pääsee pois". Tuo viimeinen on ollut hukassa kohta kymmenen vuotta.
Tai on sitä hieman mietitty. Jos tavoitteeseen ei ylletä, pitää madaltaa tavoitetta. Nyt ollaan siinä vaiheessa. Madalletaan tavoitetta riittävän alas, jotta päästään kotiin voittajina, kasvoja menettämättä.
Miksi muuten tuon Exit Strategyn kirjoittaminen on kestänyt niin kauan? Siksi, että se piti aluksi kääntää venäjän kielestä amerikaksi.